Maitreyan kohtaamiset
Maitreya esiintyy monissa muodoissa aivan tavallisille ihmisille erilaisissa elämän tilanteissa. Lisäksi hän pehmustaa tietä laajaan julkisuuteen tulolleen tulemalla paikalle suuriin uskonnollisiin kokoontumisiin eri puolilla maailmaa. Tähän on kerätty kertomuksia, jotka Benjamin Cremen Mestari on vahvistanut joko Maitreyan, tai Mestari Jeesuksen tapaamisiksi.
- Perheretki: Maitreya ja Mestari Jeesus Fukuokassa, Japanissa tammikuussa 2005
- Maitreya ja Mestari Jeesus katuelätteinä Lissabonissa heinäkuussa 2002
- The Independentin journalistin täpärä pelastuminen Afganistanissa
- Maitreya ja Mestari Jeesus Firenzessä kerjäläisinä
Maitreya ja Mestari Jeesus Fukuokassa, Japanissa tammikuussa 2005
Perheretki
Päätoimittajalle,
Tammikuun 16, 2005 olimme osastollamme Fukuokan Henkisen tapaamisessa. Pian keskipäivän jälkeen nelihenkinen perhe – isä ja äiti noin 30-vuotiaita ja noin kolmevuotias poika sekä arviolta 7-8 -kuinen vauva – tulivat ständillemme. He olivat pukeutuneet yksinkertaisesti ja äidillä oli ulkoilupuku, jonka etuosassa oli runsaasti tahroja. Arvelin heidän olevan maanviljelijäperhe. Isä, jolla oli suurikokoinen luomi vasemmassa poskessaan, sanoi heidän saaneen kutsun ystävältään ja tuleen koko matkan Oitasta, jonne on varsin pitkä tapahtumapaikasta. Isä katsoi innostuneesti kaikkia esittelemiämme paneeleita ja otti runsaasti esitteitämme. Hänen vaimo antoi vauvan hänelle, kun vaimo meni katselemaan muita osastoja. Poika tuntui nauttivan kuviemme katsomisesta ja tuli yhä uudestaan koskemaan ja taputtelemaan niitä. Hän vaikutti erityisen kiinnostuneelta Maitreyan kuvasta. Isä sanoin pojalle: “Kulta, sinun ei pitäisi taputella Hra. Maitreyan kuvaa.” Kello 15 meillä oli transmissio-meditaatio. Selittäessämme meditaation kulun, poika meni yllätykseksemme yhden henkilökuntamme jäsenen tuolin alle. Sanoimme isälle, ettei alle 12-vuotiaiden ole mahdollista osallistua meditaatioon. Hän totesi: “Ymmärrän.” Lausuessamme Suuren Avuksikutsun, kuulimme takaamme erityisen selkeän äänen lausumassa sitä. Kyseessä oli isä, eivätkä lapset olleet paikalla.
Äiti tuli takaisin hetkisen kuluttua ja he valmistuivat kotiinlähtöön. Olimme kaikki hämmästyneitä siitä kuinka äiti kantoi vauvaa selässään – selkä selkää vasten ja köysi vauvan kaulan ympärillä! Tokion konferenssissa Benjamin Cremen Mestari vahvisti, että Isä oli Maitreya ja poika Mestari Jeesus. Voisimmeko kysyä keitä äiti ja vauva olivat?
TT, Fukuoka, Japani
(Kuvassa näkyy isä, poika ja vauva.) (Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että “äiti” oli Mestari Tokiosta ja “vauva” oli Mestari Jeesuksen oppilas.)
Maitreya ja Mestari Jeesus katuelätteinä Lissabonissa heinäkuussa 2002
Päätoimittajalle,
Heinäkuussa 2002 olin tyttäreni kanssa matkustamassa junalla halki Euroopan. Viimeinen pysähdyksemme ennen Itävaltaa oli Lissabon, Portugalissa. Kaduilla oli paljon kerjäläisiä.
Kiivetessäni eräitä portaita näin yhtäkkiä nuoren naisen, jolla oli lapsi sylissään, molemmat nukkumassa lähes kokonaan vaatteidensa peittämänä. Näkyvillä oli vain ihmismöykky. Välittömästi minua kosketti aidon ja puhtaan realismin tunne. Ajattelin itsekseni: “Tämä yksilö todella tarvitsee apuamme” ja asetin vähän rahaa hänen viereensä piiloon niin, että hän löytäisi sen herätessään.
Kulkiessamme saman paikan ohi 20 minuuttia myöhemmin, molemmat olivat hereillä ja äiti kääntyi minuun päin, kuin kysyäkseen jotain. Sanoin hänelle, että olin jo antanut rahaa, heidän vielä nukkuessaan. Jatkoin matkaani, mutta muutaman askeleen perästä juolahti mieleeni, “minun pitää ottaa heistä kuva.” Käännyin takaisin äidin puoleen ja pyysin lupaa kuvata heidät. Ystävällisesti ja kutsuvalla eleellä hän sanoi “kyllä”.
M.S., Wien, Itävalta.
(Benjamin C remen Mestari vahvistaa, että “äiti” oli Maitreya ja pieni tyttö oli Mestari Jeesus.)
Klikkaa kuvia saadaksesi suurennos!
The Independentin journalistin täpärä pelastuminen Afganistanissa
10.12.01 on osoittautunut Maitreyan avuksi. Tässä lyhennelmä Fiskin The Independentissä ilmestyneestä artikkelista.
Brittiläinen veteraanijournalisti Robert Fisk pelastui täpärästi kuoliaaksi hakkaamiselta, kun hän joutui auton rikkoutumisen vuoksi vihamielisen afgaanipakolaisjoukkion ympäröimäksi Chamanin rajakaupungissa Pakistanissa. The Independentissä 10.12. Fisk kuvaa koettelemustaan, joka päättyi hänen sanojensa mukaan “Muslimi pyhimyksen pelastamiseen”.
Koko asiain kulku alkoi rauhallisina tervehdyksinä, aina siihen asti, kun nuori afgaanipoika heitti Fiskiä kohti ensimmäisen kiven. Pian koko 60-päinen miesjoukkio osallistui Fiskin kivittämiseen ja pahoinpitelyyn aiheuttaen tälle vakavia avohaavoja pitkin pään aluetta ja rikkoen hänen silmälasit. Viime tingassa hän sai muutamalla onnekkaalla iskulla joukkion hetkeksi seisahtumaan ja pinkaisi ylös ja pakoon. Paetessaan hän ajatteli itsekseen: “Jumala auta minua”.
Ja, kuin tyhjästä, pitkään kaapuun ja turbaaniin puettuna häntä kohden käveli harmaapartainen mies hyvin rauhallisesti ja ohjasi Fiskin pois raivoavan väkijoukon luota. “Katsoin olkani yli ja näin nyt jo satakunta miestä takanani. Kivet joita miehet heittivät eivät enää olleet kohdistettu minuun (ilmeisesti ollakseen osumatta muukalaiseen). Hän oli kuin Vanhan Testamentin laupias samarialainen, tai lähikylän Mullah, joka yritti pelastaa henkeni.” Muukalainen sai kaksi poliisia suostuteltua ajamaan Fiskin pois paikalta ja turvaan Punaisen Ristin (Puolikuun) vapaaehtoisten autolle.
Ällistyttävää kyllä, Fisk ei kanna mitään kaunaa hyökkääjiään kohtaan. Hän kirjoittaa: “En voi syyttää heitä siitä, mitä he tekivät. Jos itse olisin afgaanipakolainen… tekisin varmasti aivan samoin jokaista robertfiskiä tai muuta läntistä henkilöä kohtaan.”
Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että “muslimi pyhimys” oli Maitreya.
Päätoimittajalle, [Share International]
Toukokuussa 1998 olin viikon oppilasvaihdon puitteissa Firenzessä, Italiassa. Minua pyydettiin valokuvin dokumentoimaan matkani. Viikon keskivaiheilla olin kävelemässä Firenzen keskustassa kamerani kanssa, etsien liikettä missä korjata edellisiltana rikkoutunut salamavaloni.
Klikkaa kuvia saadaksesi suurennos!
Kaduilla oli kova tungos, vaikka olikin pimeä ja sateinen päivä. Yht’äkkiä huomasin kivetyksellä istuvan pienen tytön silmät. Hänen vieressä istui kerjäläinen, ilmeisesti tytön nuori äiti. Nähdessäni heidät istumassa kadulla ajattelin: “Voi mikä elämäniloinen tuike tuon tytön silmissä on. Hän ei tiedä ettei hänellä varmaankaan ole muuta tulevaisuutta, kuin äitinsä lainen. Miten kaunista ja traagista. Meidän täytyy lopettaa tämä köyhyys. Tämä minun pitää dokumentoida ja tämä ihmisten pitää ymmärtää.”
Kysyin heiltä huonolla italiallani, kunnioittaen, voisinko ottaa heidän valokuvansa. Äiti suostui ja vaikutti aivan kuin hän olisi tiennyt syyn miksi minä tahdoin ottaa kuvan.
Huoleni oli, että aurinkoisen ilman filmini ei toimisi ilman salamaa, joten avasin aukon suurimmalle, saadakseni tarpeeksi valoa filmille. Pienellä onnella kaikki onnistuisi. Otin kaksi kuvaa ja annoin heille hiukan rahaa. Kun kosketin pientä tyttöä ja sanoin, kuinka kaunis hän oli, suunnaton rakkauden tunne valtasi minut. Tunne oli niin voimakas, että itkin pitkään sen jälkeen.
Palattuani Saksaan kehitin filmit ja kuvat onnistuivat (katso oheista kuvaa).
En voi koskaan unohtaa tätä kokemusta ja saan siitä paljon voimaa. Kokemus oli niin intensiivinen. Voisitteko hiukan valaista koko asiaa?
(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että nainen oli Maitreya ja pieni tyttö oli Mestari Jeesus.)
