Valikkoon

Jakamisen periaate pelastaa maailman

Hindujen maitoihme oli globaali näytös, joka vakuutti skeptikotkin

Torstaina 21.9.1995 uutiset maailmanlaajuisesta Hindujen maitoa juovista patsaista kiirivät kautta planeetan. Koskaan aiemmin maailmanhistoriassa ei ollut nähty samanaikaisesti globaalisti tapahtuvaa ihmettä. Televisio, radio ja sanomalehdet uutisoivat innokkaasti tästä ainutkertaisesta tapahtumasta ja jopa skeptiset journalistit tarjosivat maitolusikkansa jumalille, ja katsoivat nöyryydellä, kuinka maito katosi. Median raportointi oli kattavaa, ja vaikkakin tiedemiehet ja ”asiantuntijat” kehittivät ”kapillaarisen imeytymisen” ja ”massahysterian” teorioitaan, ylitsepursuava todistusaineisto ja päätelmä oli, että selittämätön ihme oli tapahtunut.

Kaikki alkoi aamunkoitteessa, kun delhiläisen temppelin Ganesh-patsaalle tarjottu maito katosi kuin tuhka tuuleen. Sana tästä levisi niin pian kautta Intian, että pian tuhannet tulivat tarjoamaan maitoa jumalille ja katselivat ihmeissään sen katoamista. Elämä Intiassa käytännöllisesti katsoen pysähtyi, kun ihmiset kiirehtivät temppeleihin itse toteamaan kuinka maito katosi jumalien patsaiden edessä. Kuultiin myös kertomuksia siitä, kuinka monissa kodeissakin maito katosi paitsaille tarjotuilta lusikoilta.

Maitoa juova hindujumala Ganeshan patsas
Maitoa juova hindujumala Ganeshan patsas

Yhdessä Delhin suurimmista temppeleistä, Birla Mandirissa, Pandit Sunderlal oli juuri tulossa töihin aamulla 5:50 aikaan, kun hän sai puhelinsoiton, jossa kerrottiin lähiössä tapahtuneesta ihmeestä. ”Menin hakemaan lusikan ja maitoa ja tarjosin sen Ganeshin suulle. Hän joi sen ja lusikka tyhjeni. Sitten annoin Shivallekin juotavaa.”

Liikenne Delhissä seisahtui ja poliisi sai vain vaivoin hallittua joukot, jotka kerääntyivät tuhansien temppeleiden ulkopuolelle mukanaan mukeja ja kattiloita täynnään maitoa tarjottavaksi Hindujen viisauden ja oppimisen jumalalle Ganeshille ja tämän isälle, Shivalle, hindujen kolminaisuuden tuhon jumalalle. Kautta Delhin myös yläluokkaiset naiset hopeisine maitomukeineen jonottivat kouluttamattomien työläisnaisten joukossa kilometrien pituisissa jonoissa vuoroaan odottaen.

Eräässä delhiläisessä temppelissä pappi kertoi yli 5.000 ihmisen vierailleen hänen temppelissään: ”Olemme vaikeuksissa väkijoukkojen kanssa.” Delhiläinen kotirouva, joka oli odottanut kaksi tuntia voidakseen ruokkia pientä marmorista Ganeshin patsasta sanoi: ”Paha maailma on tulossa päätökseensä ja ehkäpä jumalat ovat täällä auttaakseen meitä.” Jopa kyynikot osoittivat äimistyksensä:”Tämä on uskomatonta. Ystäväni kertoivat minulle tästä ja ajattelin itsekseni, että se on täyttä roskaa”, sanoi delhiläinen liikenainen Mabati Kasori. ”Mutta sitten koin sen itsekin ja vannon, että lusikka tyhjeni.” Parmeesh Soti, yritysjohtaja, oli vakuuttunut, että kyseessä oli ihme. ”Se ei voi olla huijausta. Minne kaikki tuo maitomäärä voisi kadota? Se vain hävisi silmieni edessä.”

 

Suzanne Goldenberg, Delhistä raportoiva journalisti kertoi: ”Pimennetyn pyhätön sisällä ihmiset pitelivät teräksisiä ja savisia mukeja sekä kulhoja viisipäisen Shivan keskeiselle hahmolle ja tämän käärmekumppanille ja katselivat maidon vähenemistä. Vaikka jotkut palvojista pakkosyöttivät innostuneesti patsasta, lattia säilyi kuivana.” Intia oli kuumeen vallassa. Hallitus sulki ovat useiksi tunneiksi ja kaupankäynti osakemarkkinoilla seisahtui Bombeissa ja New Delhissä kun miljoonat ihmiset kautta maan tarjoilivat maitoa jumalille kodeissaan ja temppeleissä.

Hyvin pian uutiset levisivät hinduyhteisöihin Singaporeen, Hong Kongiin, Nepaliin, Thaimaahan, Arabi-Emiraatteihin, Englantiin, USA:han ja Kanadaan. Kautta maailman tulvi raportteja samasta ilmiöstä. Hong Kongissa yli 800 ihmistä oli kokoontunut Happy Valleyn hindutemppeliin todistamaan kuinka Krishnan ja Brahman patsaat ja pienempi hopeinen Ganeshin patsas joivat pappien kertoman mukaan yli 20 litraa maitoa.

Englannissa hindut kertoivat ihmeistä kautta maan sekä kodeissaan että temppeleissään. Vishwa-temppelissä, Southallissa, Lontoossa, 10.000 ihmistä näki noin 50cm korkean Nandi-härän ja prossisen Shash Naag -kobran juovan maitoa 24 tunnin ajan kupeista ja lusikoista. ”Se oli kuin siunaus”, sanoi Sushmith Jaswal, 20 vuotta, joka oli ensin ollut skeptinen, mutta hänen epäluulonsa kaikkosivat maidon häviämisen myötä. Myös Nita Mason näki tapahtumat: ”Se on ihme. Jumala yrittää  osoittaa ihmisille, että Hän on täällä.” Girish Dewai, joka on pankkivirkailija Edgwaren alueelta sanoi: ”Olin kuullut raportteja, mutten uskonut niitä. Mutta koin sen itse. Minulla oli lusikallinen maitoa, jota pidin pronssisen patsaan huulilla ja patsas alkoi imeä sitä. Maito katosi minun katsellessa.”


Maitoa juova hindupatsas oli osa suurta ihmettä

Monet journalistit osallistuivat aktiivisesti ihmeisiin. Rebecca Mae, Daily Expressin journalisti, kirjoitti: ”Minulla oli hyvä näkymä sivusta ja kaikki mitä voin sanoa, on että patsas näytti imevän puolen lusikallisen verran maitoa lusikasta, jota palvoja piti ojennettuna sen edessä. Lopun maidon pyhiinvaeltaja kulautti hurmioituneen itse. Maanlaajuisen tabloidin kuvaaja oli aivan patsaan edessä. Ja hän oli vakuuttunut, että se joi maidon. Hän sanoi ettei nähnyt mitään mekanismia, joka selittäisi ilmiön, tutkittuaan patsasta pitkään. Maallistuneena katolisena en usko Neitsyt Marian vuodattamiin kyyneliin. Sanoisin, että olen yhtä skeptinen kuin kuka tahansa muukin, mutta on vaikeata sivuuttaa jotain, jonka on omin silmin nähnyt.”

(Lähteet: The Guardian; The Independent; The Times; The Telegraph; The Daily Express; The Daily Mail; Englanti)

(Benjamin Cremen Mestari on selittänyt, että Maitreya ja joukko Mestareita olivat vastuussa näistä ilmiöistä. Hän myös ennusti, että lisää hämmästyttäviä ihmeitä on tiedossa lähitulevaisuudessa. Nämä ”merkit” ovat tapahtumia, jotka on järjestetty osoituksena Maitreyan väistämättömistä tv-esiintymisistä. Artikkelissaan heinä-elokuussa 1992, Cremen Mestari kirjoitti, että ”Ajan myötä jopa puolueellinen ja kyyninen mediakin tulee olemaan vaikeuksissa kieltää tuhansien ensikäden kokemukset siitä, ”ettei ihmeiden ajalla ole loppua”.)

Lähde: Share International -lehti marraskuu 1995

Sivun alkuun