Valikkoon

Jakamisen periaate pelastaa maailman

Kysymyksiä ja vastauksia kevät 2021

Benjamin Creme on luennoillaan vuosien varrella vastannut tuhansiin ja taas tuhansiin kysymyksiin Maitreya-ilmiötä koskien. Hän ottaa myös vastatakseen lukijoiden kysymyksiin Share International -lehden jokaisen numeron sivuilla. Tämä kooste on kysymyksiä ja vastauksia, jotka ovat julkaistuja Share International -lehdessä huhtikuussa 1996.

Miksi kuoleminen on niin pahasta? Onko Kristuksen (Maitreyan) mielestä kuoleminen pahempi kuin absoluuttisessa kurjuudessa eläminen?

V: En usko, että Maitreya tekee tuota erottelua. En usko, että Hän punnitsee kuolemista ja absoluuttista kurjuutta. Hän näkee olemisen ja Hän näkee kärsimisen. Jos kykenisitte näkemään Kristuksen sydämeen, mitä kuvittelisitte näkevänne? Kun kysyn tätä ihmisiltä saan vastaukseksi loistavaa kultaista valoa, taivaallista rauhaa, ylistystä ja ihanaa autuutta. Ei lainkaan noin!

Kristuksen sydämessä, jos sinne kykenisi näkemään, sitä ei kestäisi sekunnin murto-osaakaan. Se repisi katsojan. Se olisi niin sietämätöntä, tulisimme hulluksi, jos voisimme nähdä Kristuksen sydämeen tänä päivänä. Hän on surujen mies: Hänen surut ja meidän surumme. Hänen ja meidän välillämme ei ole mitään, ei minkäänlaista välimatkaa. Kun Hän tarkastelee ihmiskuntaa, Hän näkee – kokee sydämessään, ei erillisenä, mutta Hän näkee kärsimyksemme, epätoivomme, pelkomme, tuskamme, paatoksemme ja vihamme – tuo kaikki on Kristuksen sydämessä. Tuo on se mikä tuo Hänet maailmaan, rakkaus ihmiskuntaa kohtaan, muuttaakseen tuon, puhdistakseen ja kirkastakseen tuon, päästäkseen eroon egoista, kärsimyksestä ja tuskasta sekä kivusta. Tuota Kristus kantaan sydämessään joka hetki.

Ajattelette siis, että Hän näkee eron elämisen absoluuttisessa kurjuudessa ja kuolemisesta kurjuudessa ja nälkään? Ei! Se on vain kurjuutta, se on vain kärsimystä ja kipua. Vastauksena tuohon kärsimiseen Rakkauden Ruhtinas vastaa, toivoen ja uskoen, että Hän kykenee valamaan meihin inspiraatiota vastata kutsuun ja siten iäksi vapauttaa tämä maailma siltä rienalta, jota kutsumme nimellä “viattomien surma”, siis tältä täydelliseltä köyhyydeltä, joka on miljardien elämä alikehittyneissä osissa maailmaa.

Missä Jumala on suhteessa Henkiseen Hierarkiaan?

V. No ensinnäkin, missä Jumala on? Ja sitten: mitä Jumala on? Jumalaa ei voi oikeastaan määritellä, ainakaan minun mielestäni. Jumala on kaiken sen summa mitä universumin Lait ovat ja mitä energioita näiden lakien kautta universumin luomiseksi manipuloidaan. Raamatussa asia ilmaistaan näin: “meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” Jumala on energiaa, joka värähtelee eri taajuuksilla, erilaisissa suhteissa. Nämä taajuudet ja nämä suhteet luovat sen, mikä on ilmentynyt maailmankaikkeus. Minä olen Jumala, te olette Jumala, tämä on Jumala. Ei ole mitään missään missä Jumala ei ole. Jumala on jokainen ja kaikki sekä kaikki tila niiden välissä.

Suhteessa Kristukseen, Hän [Kristus] on Jumala siinä merkityksessä, että Häneen ruumiillistuu yksi Jumalan aspekti, Jumalan Rakkaus. Häneen ruumiillistuu kristusprinsiippi, siis evoluution energia ja nyt Häneen ruumiillistuu myös Jumalan Tahto-aspekti. Hän on valtava, voimakas avataara, paljon suurempi kuin yksikään aiempi avataara, joka maailmaan on tullut ja Hänen tehtävänsä on suurempi ja vaikeampi.

Joillekin ihmisille Jumala saattaa olla vanha parrakas mies, joka istuu taivaassa ja jonka huomaan voi kääntyä ja pyytää “Rakas Jumala, suojele minua” tai “Varjele ystävääni sairaudelta ja kuolemalta.” Mutta minulle tuo ei ole Jumala.

Minulle Jumala on pyhä prinsiippi ja ero Kristuksen ja Sen ainoan – Jumalan – välillä on se, että Hän [Maitreya Kristus] on täysin kyllästetty sillä prinsiipillä aspektina siitä prinsiipistä, mutta me emme todellisuudessa tiedä siitä. Me emme oikeastaan tunne sen luontoa. Se ei useimmille meistä ole hetkestä toiseen olevaa todellisuutta. Ehkäpä kaikkein syvimmässä meditaatiossa saavutamme tietoisuuden jostain aspektista siitä mikä tuo pyhyys on, mutta suurimman osan elämästämme olemme liian kiireisiä elannon hankinnassa ja niin edelleen, perheen sekä ystävien kanssa olossa edes alkaaksemme saada tuntumaa siitä mitä Jumala on.

Mutta me voimme uskoa, että Jumala on voimakas ja aina läsnä oleva todellisuus sellaiselle olennolle kuten Kristus ja kun niin on, Hän voi tulkita tuota todellisuutta puolestamme. Se on Opettajan tehtävä, tulkita sen todellisuuden luonnetta, jota kutsumme nimellä Jumala, joka on me. Ei ole jakolinjaa, mutta me emme havainnoi sitä koska elämme “synnissä”, tässä rienassa nimeltä erillisyys.

On vain yksi synti, erillisyyden synti. Maailmassa ei ole mitään erillistä. Olemme kaikki osasia yhtä kokonaisuutta ja Kristus tulee osoittaakseen, että se mitä kutsumme ihmiskunnaksi ja se mitä kutsumme luonnoksi ja mitä kutsumme Jumalaksi ovat kaikki osasia samasta. Ne ovat osia olemisen kokonaisuudesta ja se on meidän luontomme.

Mitä ajattelette kanavoinnista? Miksi se on niin laajalle levinnyttä tänä päivänä?

V. Miksipä todella? Koska se on niin helppoa, koska se on niin hyväpalkkaista ja koska se on niin tyydyttävää sekä kanavoijalle että heille, jotka kaipaavat tietoa ja janoavat uutisia, opetusta ja valaisua. Suurin osa kanavoinnista on hölynpölyä.

Tämä kanavointi, joka on on oman maailmanlaajuisen kokemukseni mukaan kaikkein eniten esillä Yhdysvalloissa, on oikeastaan seurausta spiritualistisesta liikkeestä, joka sai alkunsa täällä 1800-luvulla ja jonka saattoi olemassaoloon Mestari, joka oli evankeliumin Paavali. Paavali oli kolmannen vihkimyksen saanut ja nykyään Mestari Hilarion. Se luotiin osoittamaan ihmisille se seikka, että on olemassa elämän jatkuvuus kuoleman jälkeen ja siten voidakseen vapauttaa ihmiskunta, jossain määrin, kuoleman pelosta.
Kaikki pelkäävät kuolemista koska eivät usko elämän jatkumiseen. He luulevat sen olevan tässä. Kuolemme ja se siitä. Niin ei ole!

On täysi yksilön tietoisuuden jatkuvuus kuoleman jälkeen. On vain kehon kuolema emmekä me ole tuo keho. Vain keho kuolee. Yksilö jatkaa siitä astraalitasolle omassa astraalikehossaan. Ja jos on vihkimyksen saanut, jatkaa mentaalikehon avulla mentaalitasolle tilassa, jota kutsutaan nimellä “pralaya”, mikä on kristillisyyden paratiisin vastine. Ei ole olemassa “helvettiä”, paitsi astraalitason alemmilla tasoilla. Astraalin alemmat tasot ovat todellakin vastine sille mitä kutsumme helvetiksi.

Tuo niin kutsuttu “kanavointi” tulee pääasiallisesti viidenneltä astraalin tasolta kun kyse on älykkäämmistä kanavoijista. Mutta kaikki kanavointi on astraalista ja kuta kuinkin kaikki mitä maailmaan tulee kanavoinnin muodossa tulee joko kanavoijan itsensä alitajunnasta, tai mikäli näin ei ole, pääasiallisesti viidenneltä astraalin tasolta. Astraalitasoja on seitsemän.

Jotkut näistä “opetuksista” ovat ok ja jotkut niistä ovat jopa hyvin inspiroivia ja yleviä ja niin on niiden tarkoituskin. Niillä on arvonsa toivon sekä mielen kohotuksen tuojina sekä rahtusen valaistumista ihmiskunnalle tuojina. Mutta osa niistä on silkkaa hölynpölyä ja vaaditaan suurta erottelukykyä voidakseen selvitä tuon astraalitason miinakentän läpi.

Mestarit eivät käytä astraalitasoa laisinkaan. Mikään, siis ei mikään, astraalitasolta tuleva, ole Mestareilta tulevaa. Ei mikään, ja siltikin tiedän ryhmiä, jotka väittävät kanavoivansa Mestareita. Se on fantasiaa. Se on lumetta, yksi suurista uuden aikakauden lumeista. [Lume on harhaa astraalitasolla, suom.huom.] Ei ole tarkoitus väittää etteikö sillä olisi arvoaan. Kuten sanoin, joskus se on arvokasta ja mieltä ylentävää yleisellä tasolla, mutta poikkeuksetta ne kaikki tulevat astraalin tasolta.

Astraalin tasot ovat harhan tasot. Mestareille niitä ei edes ole olemassa. Ne luodaan ihmismielen ajatusprosessien tuloksena. Kuvastamme astraalin tasolle konseptimme ja mielikuvamme Mestareista ja sitten virittäydymme niihin ja syötämme ne taas takaisin itsellemme. Niin tapahtuu. Ne ovat ajatusmalleja. Ne ovat melko selkeitä ajatusmalleja Mestareista, jotka antavat näitä oppeja. Ajatusmalleja, jotka ihmiset sinne alun perin loivat lukemalla Mestareiden alunperin oppilailleen kuten Blavatskylle, Alice Baileylle ja Helena Roerichille antamia alkuperäisiä opetuksia. Siis oppilaille, jotka olivat yhteydessä Mestareihinsa mentaalin korkeammilla tasoilla. Mestarit työskentelevät tietoisuuden tasolta käsin. Siis korkeammilta tasoilta, kuten syytasolta eli sielun tasolta, mutta astraalitsoon He eivät kajoa. Mitä siis ajattelen kanavoimisesta? Mielestäni niillä ei ole merkitystä. (Lähde: Julkinen luento Los Angelesissa 1987)

Sivun alkuun