Valikkoon

Jakamisen periaate pelastaa maailman

Luovuus ja Mozart

Luovuus

Luova prosessi

”Ei ole mitään yksinkertaisempaa kuin Jumala, sillä kaikkien asioiden taustalla on tuo jumalainen prinsiippi. Kun ihminen näkee tämän, hän tulee saapumaan omaan suuruuteensa ja tuolloin, hänestä alkaa virrata luova vuo.” (Maitreya, viestistä nro 54)

”Jokaisella on osansa esitettävänä ihmiskunnan kutomassa monimuotoisessa olemisen kuviossa. Jokainen osa on yhtälailla tärkeä ja arvokas ja kokonaisuuden kannalta välttämätön. Vaikka kipinä olisi vielä kuinka himmeä tahansa, voi luovuuden tuli päästä jokaisessa täyteen liekkiin. Elämisen taide on taidetta, joka antaa ilmauksen tuolle luovuuden tulelle ja paljastaa näin ihmisten todellisen luonteen potentiaalisina Jumalina.

On olennaista, että kaikki ihmiset jakavat tämän kokemuksen ja opiskelevat elämisen taidetta. Tähän asti on todellinen luova elämä ollut vain harvojen etuoikeus. Tänä tulevana aikana miljoonien ihmisten kätkettynä ollut luovuus tulee lisäämään uuden kiillon ihmisen saavutuksille. Hyväksikäytön ja pelon pimeydestä nousten, jokainen ihminen tulee löytämään itsestään todellisena ja oikeasuhteisena elämän tarkoituksen ja ilon.” Lähde: Mestarin Artikkeli, Elämisen taide

”… mitään luovaa taidetta ei koskaan ole luotu ilman intuition käyttöä. Koska intuitio on sielun ominaisuus, osoitus sielun toimimisesta heijastuksensa kautta – tuon miehen taikka naisen, joka säveltää tai maalaa – siksi intuitio on se mikä on tuo luova tuli taideteosten taustalla. Se juontaa juurensa sielusta. Kaikki laadukas taide ja musiikki menneisyydestä – joka koskettaa yksilöä, joka säilyy, jolla on merkitystä satojen, joskus tuhansien vuosien ajan – on osoitus sielunlaadusta.

Taide tulee sielusta ja on osoitus intuition kautta siitä seikasta, että miehet ja naiset ovat sieluja. Kuta enemmän he toimivat sieluina, sitä korkeampitasoista heidän tuottamansa taide on. Se on aina ehdollinen sille asteelle, jolla sielu on kyennyt ilmaisemaan luovuutensa tuon taidetta luovan miehen tai naisen kautta. Taide ja kulttuuri tulevat sielusta. Lähde: Benjamin Cremen kirja Elämisen taide, s. 16 (ilmestyy suomeksi helmikuussa 2007, ISBN 978-952-99651-3-7)

”Luovuus on jokaisessa Jumalan lapsessa. Se on Jumalan antama piirre ihmisessä. Luova toiminta on elämistä Elämän Lakien mukaisesti. Elämisen taide on luovaa elämistä, joka käsittää kaikki elämän osa-alueet.” Lähde: Benjamin Cremen kirja Elämisen taide, s. 62

“Luovuus ja palvelu ovat yksi ja sama, palvelu on sielun elämä luovasti ilmaistuna fyysisellä tasolla. Tämä, sitten, valtaa alaa enemmän ja enemmän yksilön elämässä ja näin saamme kulttuurin muodostumisen. Ei ole sattumaa, että minkä tahansa kansakunnan kulttuurin luovat tuon kansan oppilaat ja vihityt; he ovat ne, jotka ovat jo rakentaneet yhdistävän linkin, sielun ja itsensä välisen sillan, ensimmäisen osan.” Lähde: Benjamin Cremen kirja Maitreya’s Mission III, s. 440

On sanottu: ”Kadota itsesi palvelutyöhön. Prosessi miten me tämän teemme, on tuon sillan rakentaminen. Sen lopputulos on palvelutyön luovuus: palvelutyö on luovuutta, luovuus on palvelutyötä. Sielun luonne on ilmaista itseään kolmessa maailmassa jonkin muotoisessa luovassa palvelussa ja tätä tehdessämme me kadotamme erillisen itsemme kokemuksen. Me syvennämme omaa makrokosmoksen kokemustamme ja ymmärrämme sen ja itsemme olevan yhtä. Se on tuo siltaa rakentavan miehen tai naisen kasvava kokemus, hänen joka luo tuota ykseyttä sielunsa kanssa. Tuolloin sielusta tulee ykseytynyt elämä, todellisuus. Ylitse kaikkien vastalauseiden ja kaiken ristiriitaisuuden me tiedämme olevamme sielu.” Lähde: Benjamin Cremen kirja Maitreya’s Mission III, s. 446

Mozart luovasta prosessista

”Kun olen, tavallaan, kokonaan oma itseni, aivan yksin, ja hyväntuulisena – sanotaan vaikkapa matkustamassa kiesillä, tai kävelemässä hyvän aterian jälkeen, tai yöllä kun en kykene nukkumaan: se on näinä hetkinä kun ideani virtaavat parhaiten ja runsaimmin. Mistä ja miten ne tulevat, sitä en tiedä, enkä voi niitä pakottaa. Ne ajatukset, jotka miellyttävät minua, minä pidän muistissani, ja olen tottunut, näin minulle on kerrottu, hyräilemään niitä itselleni. Jos jatkan tällä tavoin, minulle pian valkenee miten voin muuttaa tämän tai tuon murusen kelpoiseksi, niin kuin tekisin hyvän aterian siitä, se tarkoittaa, kontrapunktin sääntöjen tai eri instrumenttien erityislaatuisuuksien jne. kanssa sopuisaksi.

Tämä kaikki inspiroi sieluani ja olettaen ettei minua häiritä, aiheeni laajenee itsestään, se saa metodinsa ja määrityksensä ja tuo kokonaisuus, vaikka se olisikin pitkä, on mielessäni lähes valmiina ja kokonaisuudessaan, niin että voin sitä tarkastella, kuin hienoa kuvaa tai kaunista patsasta, yhdellä silmäyksellä. En myöskään kuule osia mielessäni peräjälkeen, vaan kuulen ne tavallaan kaikki kerrallaan. En osaa kuvata sitä mikä ilo tämä on! Kaikki tämä keksiminen, tämä tuottaminen, tapahtuu miellyttävän eloisassa unessa. Ja siltikin tuon tout ensemblen kuuleminen todellisuudessa on loppujen lopuksi parasta. Tällä tavoin luotua en saata hevin unohtaa ja tämä on ehkäpä suurin lahja, josta voin Pyhää Luojaani kiittää.

Kun alan kirjata muistiin ideoitani, otan esiin tuon muistin pussukan, jos sallitaan minun käyttää tuota termiä, sen mitä sinne on aiemmin kerätty tavalla jonka kuvasin. Tämän vuoksi paperille kirjaaminen menee nopeasti, sillä kaikki, kuten aiemmin sanoin, on jo valmista ja vain harvoin paperilla se eroaa siitä mitä oli mielikuvituksessani. Tässä työn vaiheessa voi siksi tulla häirityksi, sillä mitä ympärilläni tapahtuukaan, minä kirjoitan ja puhunkin, mutta vain turhanpäiväisyyksistä, tai Gretelistä tahi Barbelista, tai sellaisista asioista. Mutta se mitä tuotantoni irrottavat kädestäni, sen erityisen tyylin ja muodon, mitkä tekevät niistä Mozartia, ja erilaiseksi muiden säveltäjien työstä, johtuu todennäköisesti samasta syystä, mikä tekee nenästäni niin suuren, siitä niin koukkunenäisen, lyhyesti sanottuna Mozartin nenän, ja erilaisen kuin muitten ihmisten nenät. Sillä minä en pyri tai tähtää omaperäisyyteen.”

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) lainaus kirjeestä “Paronille von P__” noin 1789-90.

(Benjamin Cremen Mestari on vahvistanut, että kirje on aito)

Sivun alkuun