K: Kuuluuko [Haidakhan] Babaji, “Himalajan Avatara”, joka oli edellistä kertaa fyysisessä kehossa vuosina 1970-1984, niiden Mestareiden ryhmään, joista te puhutte, vai onko Hänellä eri tehtävä? Hänen periaatteitaan ovat totuus, yksinkertaisuus ja rakkaus. (Luennolta Münchenistä, Saksasta, 2007)

V. [Oikea] Babaji ei ole Mestari siinä mielessä, kun minä tuota termiä käytän, eli Hän ei kuulu niihin, jotka käyvät läpi ihmisevoluution kohti vähittäistä täydellistymistä ja Mestaruutta. Babaji [kuten Häntä kuvaillaan Yoganandan Joogin omaelämäkerta -kirjassa] on Mestareiden Maahan kutsuma Avatara ja Hän on ollut planeetallamme jo vuosituhansien ajan. Lisäksi Hän on luvannut pysyä tällä planeetalla vielä tuhansien vuosien ajan. (Katso Questions & Answers -osio Share International -lehden Marraskuun numerosta vuodelta 2000, jossa annetaan kolmannen asteen vihityn, Haidakhan Baban (1952-1984) säderakenne.)

K:Voitteko selventää Viisauden Mestareiden julkitulon merkittävyyttä? (München, 2008)

V. Kyseessä on valtavan merkittävä tapahtuma. Ensimmäistä kertaa 98 000 vuoteen ovat Mestarit palaamassa jokapäiväiseen maailmaamme. Ensimmäistä kertaa tulee olemaan mahdollista kuulla heitä radiossa tai nähdä heitä televisiossa; meillä tulee olemaan mahdollisuus mennä Heidän luokseen kadulla ja sanoa: “Hei Mestari, olisiko teillä hetki aikaa?” tai “Voisinko saada nimikirjoituksenne?” tai jotain muuta vastaavaa! Suunnitelma on se, että aikanaan maailmaan tulee saapumaan noin 40 Mestaria.

Fakta on se, että Mestarit haluavat työskennellä hetkestä hetkeen yhteistyössä ihmiskunnan kanssa, osana tietoista yhdessä työskentelyä, sen suuremman ryhmän, jota kutsumme yksinkertaisesti ihmiskunnaksi kanssa, kuten myös sen ihmiskunnan osan kanssa, joka jo kuuluu Henkiseen Hierarkiaan. Nämä ovat ihmisiä, joilla on jo "toinen jalka" Hierarkian riveissä; he ovat miehiä ja naisia, jotka kuuluvat Hierarkiaan, koska he ovat jo eriasteisia vihittyjä. Paljon ihmisiä on jo käynyt läpi ensimmäisen näistä suurista tietoisuuden laajentumisista, joita kutsumme vihkimyksiksi. Noin 4-5 miljoonaa ihmistä seisoo jo ensimmäisen vihkimyksen kynnyksellä, mikä tulee tuomaan heidät osaksi Henkistä Hierarkiaa. Maailma tulee vääjäämättä muuttumaan merkittävällä tavalla tämän seurauksena.

K: Miksi Maitreya on palaamassa maailmaan? (München, 2008)

V. Hän tulee auttamaan ihmiskuntaa näkemään elämän realistisesti – ei ruusunpunaisten [rahaa-takovien] osakemarkkinajuoniin ja fantasioihin perustuvien linssien läpi, joita ne kaikki ovat. Kaikki, mitä olemme todistaneet – talousmaailmassa – on fantasiaa. Maitreya näkee maailman osakemarkkinat kasinoina – joita ne ovat. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisen maailman tai oikean talouden kanssa. Niissä on kyse uhkapelistä, lähinnä keinottelusta valuuttojen hintojen tai arvon kanssa. Ja kaikesta tuosta meidän täytyy hankkiutua eroon. Ihmiskunnan suurin sairaus, tuo tuhoisa tauti, on tämä tarve takoa lisää rahaa jo olemassaolevasta rahasta, ja sitten tehdä sitä vain lisää ja lisää. Tämän pakkomielteisen tarpeen uhkapelata lisäksi ihmiskunta on koukussa kilpailuun. Kilpailu on täysi vastakohta ihmiskunnan tarpeille.

K: Mutta eikö tietty kilpailu ole hyvästä, sillä se saa meidät ponnistelemaan? (München, 2008)

V. Kilpailu erottelee ja Mestareille erillisyys on ainoa synti. Kaikki muu on täydellisyyden puutetta. Kilpailu itsessään eristää ihmiskunnan sen omista tarpeistaan, sen omista pyrkimyksistään kohti parempaa. Se asettaa yhden maan toista vastaan, yleensä jonkun suuren maan muita vastaan. Suuri vastaan pieni. Ja kuka siinä voittaa? Suuret maat voittavat ja tänä päivänä G7-maat hallitsevat maailmaa, kuten tekevät myös kaksi tai kolme nousevaa Kaukoidän maata, jotka ovat vähitellen astumassa mukaan tuohon kilpaan. G7-maat pitävät huolta G7-maista. Ne pyörittävät maailmaa, joka taas on jaettu niihin, joilla on, ja niihin, joilla ei ole. Ja tuo kuilu niiden kahden välillä on suuri uhka yhteiskunnalle.

Miljoonat ihmiskunnan jäsenet uskovat tietämättömyyttään, että keinottelu ja kilpailu ovat parasta elämässä, että ne tuovat ihmisten parhaat puolet esiin. Maitreyan näkökulmasta katsottuna ne taas tuovat juuri huonoimmat puolet esiin kaikista. Ne tuovat esiin kaiken erottelun, pahansuopuuden, ahneuden ja voittamisen tarpeen. Ne eristävät ihmiskunnan, sillä ne jarruttavat ihmisten paremman elämän pyrkimyksiä, ja johdattavat meidät super-kaupallisuuteen, joka tuhoaa elämän kaikkialla tänä päivänä. Kaupallistuminen alentaa ihmiset pelinappuloiksi shakkilaudalle: he ovat hyödyttömiä, jolleivat he pysty tuomaan lisää tuottoa heidät työllistävälle yritykselle. Eräs Mestareista on kirjoittanut, että kaupallistumisella on ihmiskunnasta kuristusote, ja että se puristaa ihmiskunnasta pois kaikki kelvolliset ja säädylliset eleet. Tällä on seurauksena se, että olemme kaikki alennettuja viidakkoon. Me kaikki taistelemme toisiamme vastaan viidakossa.

K: Mikä siis on ratkaisu? (München, 2008)

V. Maitreya tulee vetoamaan luottamuksen luomisen puolesta. Valtioiden välillä ei ole luottamusta. Yksikään ei luota toiseen. Joten yksikään ei saa mitään aikaiseksi. Pankit eivät enää lainaa, kuten ne ennen tekivät. Hän tulee puhumaan luottamuksen tarpeesta, ja siitä miten ilman sitä ei mitään hyvää voida saavuttaa. Kilpailun tietenkin tuhotessa tuon luottamuksen. Se on sen vastakohta. Yhteistyö on välttämätöntä ihmiskunnalle. Olemme kaikki koukussa ahneuteen ja kilpailuun – ja kaikki voivat nähdä sen seuraukset, sillä elämme sitä. Aina kun laitamme television päälle, kuulemme kuinka yritykset menevät konkurssiin, kuinka pankit eivät lainaa ja niin edespäin. Se on seurausta kilpailusta ja ahneudesta, ja se on hulluutta. Jakaminen on ainoa ratkaisu.