Benjamin Creme sai jokaisella luennollaan eri puolilla maailmaa ja lähes koko elämänsä jokaisena päivänä kuulla lukuisia kysymyksiä, jotka koskivat monenlaisia aiheita. Käytämme tätä laajaa tallennettua aineistoa ja julkaisemme BC:n ja hänen mestarinsa vuosien varrella antamia vastauksia, joista yksikään ei ole vielä ilmestynyt Share Internationalissa.

Miten voimme olla vastuussa maailmanrauhan luomisesta, kun perheenjäsenten välillä on jo paljon erimielisyyksiä esimerkiksi politiikasta?

V: Jokainen maailmassa on vastuussa maailmanrauhan ylläpitämisestä, ja se koskee kaikkia, ei vain Amerikkaa. Käytännössä niin sanotuissa demokratioissa olevilla, vaikka he vain laittaisivat äänensä korttiin järjestelmässä, joka voi toimia tai olla toimimatta, on vastuu sen käyttämisestä ja tulosten punnitsemisesta sillä tavalla. Heillä on ehkä suurempi vastuu kuin maailman miljoonilla nälkää näkevillä - köyhillä, nälkäisillä, niillä, joilla ei ole yhteyttä mihinkään poliittiseen puolueeseen ja joilla ei siten ole keinoja saada tarpeitaan esille. On sanomattakin selvää, että he ovat ne, jotka tarvitsevat niitä eniten. Mutta heillä ei ole ääntä, ja juuri tämän äänen Maitreya antaa heille.

Hän antaa äänen maailman köyhien, nälkäisten, kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ja vankilassa istuvien ihmisten tarpeille. Satoja tuhansia ihmisiä on vankilassa pelkästään sen rikoksen vuoksi, että heillä on erilainen näkemys kuin heidän nykyisellä hallituksellaan, eikä näillä ihmisillä ole ääntä. He pitävät itsestäänselvyytenä, että heidät vangitaan ja he kärsivät vankilassa, ja hyvin usein heitä vielä kidutetaankin. Maitreya puhuu heidän ja kaikkien niiden puolesta, jotka tarvitsevat ääntä ja joilla ei ole ääntä.

Mutta niillä, joilla on nykyään ääni, koulutus, äänestysjärjestelmä ja jonkinasteinen demokratia - teillä on erityinen vastuu.

Puhun yhtenäisyyden saavuttamisesta poliittisen toiminnan kautta ja tarpeesta, että ihmiset - kaikki ihmiset - maailman koulutetut, arvovaltaiset, sanavalmiit ihmiset tekevät tunnetuksi, näkevät, ymmärtävät ja oivaltavat yhtenäisyyden tarpeen kansainvälisessä mittakaavassa; siksi on välttämätöntä, että kaikki maailman kansakunnat tekevät yhteistyötä. Mikään ei muutu, jos he eivät tee niin.

Mikä vakuuttaa ihmiset siitä, että rauha on mahdollinen?

V: Monet ihmiset kuvittelevat, että Maitreya tulee esiin ja alkaa puhua, ja Mestarit, yksi kerrallaan, tuodaan esiin ja alkavat puhua, ja maailma kuuntelee heitä ja alkaa muuttua. Se ei ole niin yksinkertaista. Ihmiskunnan on tehtävä se. Se tarkoittaa, että sillä on oltava, ei välttämättä 100-prosenttinen yksimielisyys, mutta suuri osa maailman ihmisistä on hyväksynyt sen. Muuten se ei pysyisi. Se olisi vapaan tahdon loukkaus.

Emme enää aio toimia yksinkertaisten enemmistöjen mukaan kuten poliittiset puolueet. Mutta tämä todellisuus säilyy jossain määrin vielä pitkään. Mestareiden neuvot auttavat muodostamaan sen ja muuttamaan sen konsensukseksi.

Mutta ellei siinä ole jonkinasteista yksimielisyyttä, mitään ei tapahdu. Muutosta ei tapahdu. Sitä ei voida määrätä, koska se on vapaan tahdon rajoitus, eikä sitä voida määrätä, koska se ei kestäisi. Kaikki, mitä määräämme, ei kestä, ellei sillä ole ihmisten enemmistön hyväksyntää. Ja silloin kaikki muuttuu, ja silloin kaikki muuttunut on avoin kiistalle. Kaikki, mitä teette, on avoin vastakohdalleen.

Niinpä ihmiset pohtivat: “Onko tämä sittenkään parasta, mitä voimme tehdä?”, ja he keksivät jotain muuta. Se on elävä, luova prosessi. Se ei ole vain rakenteiden vaihtamista toiseen rakenteeseen. Kyse on nykyisen arvomaailman vaihtamisesta toiseen arvomaailmaan, eivätkä kaikki ihmiset pidä näitä arvoja samalla tasolla, eivätkä ne pidä niitä samalla intensiteetillä. Ne eivät ole niiden massojen hallussa, jotka luulevat pitävänsä niitä hallussaan, ja niin edelleen.

Ihmisen psyyke on hyvin monimutkainen asia - uskomuksineen ja toivoa koskevine odotuksineen. Mutta yleisesti ottaen ihmiskuntaa kehotetaan toteuttamaan käytännössä se, mistä vallitsee kulloinkin suuri yksimielisyys. Jos 90 prosenttia ihmiskunnasta on samaa mieltä tietystä muutoksesta, luulen, että se riittää. Jos tietyn poliittisen ja taloudellisen muutoksen kannalla on 50 tai 55 tai jopa 60 prosentin enemmistö, sitä ei panna täytäntöön. Siihen pyydetään mukaan, mutta se ei ole valmis muutokseen, koska se ei kestäisi.

Maailmassa on voimakkaita voimia, jotka ajattelevat asioista eri tavoin. Näin on aina ollut, ja tapa myydä asioita tietyllä tavalla on vakiintunut instituutioihin, ja tavasta on tullut hyvin vahva. Lume on niin syvä, että koko ihmiskunta, joka on nyt yli 6 miljardia ihmistä, tarvitsee pitkän ajan ja paljon sydämen tutkintaa löytääkseen yhteisymmärryksen.

Ei siis kannata odottaa dramaattisia muutoksia lähitulevaisuudessa. Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, jolloin maailman yhteiskunnissa on mahdollisimman vähän häiriöitä, mahdollisimman vähän tuhoa tai konflikteja. Se, mikä on hyväksyttävää, pannaan täytäntöön. Jos se ei ole hyväksyttävää, sitä lykätään, kunnes se hyväksytään, ja se hyväksytään vain, kun luottamus on luotu. Luottamus luodaan taloudellisella muutoksella, joka on muutos ykkössijalla. Se on oikeastaan vastaus kaikkiin ongelmiimme.

Lähtökohta kaikkien ongelmiemme ratkaisemiselle on muutos maailman resurssien taloudellisessa uudelleenjaossa, mikä, olen sanonut yhä uudelleen ja uudelleen ja mestarit ovat kirjoittaneet yhä uudelleen ja uudelleen, on avain kaikkiin muihin muutoksiin, koska se luo luottamusta. Kun luotte luottamusta, kaikki asiat tulevat mahdollisiksi. Silloin saatte aikaan muutoksen poliittisella kentällä. Muutos poliittisella kentällä saa aikaan taloudellisia muutoksia, ja nämä saavat aikaan muutoksia puhtaasti käytännön tasolla, kun huolehditaan planeetasta. (BC:n luento, Los Angeles, elokuu 2003).