Nykymaailmassa on niin paljon stressiä, etenkin kun on kyse elannon hankkimisesta. Miljoonat ihmiset joutuvat selviytymään tästä tilanteest. Mistä luulette tämän johtuvan? Mitä Maitreya kertoisi meille tästä?

(Otteita Elizabeth Rossin ja McNair Ezzardin Benjamin Cremen haastattelusta “Imagine a Better World” -ohjelmassa 28. kesäkuuta 2004.)

V: No, on luonnollista, että kaikkien pitäisi ansaita elantonsa, mutta olosuhteet, joissa teemme sen, vaihtelevat valtavasti eri puolilla maailmaV: Jotkut istuvat puhelimen ääressä ja tienaavat miljardeja dollareita muutamassa minuutissa jossakin pörssissä. Toiset taas tekevät yötä päivää töitä mitättömän pienellä rahalla pitääkseen ruumiin ja sielun kasassV: Ongelmaksi tämän tekee maailman kahtiajakautuneisuus.

Tämän päivittäisen rutiinin vuoksi luova energia näyttää vain kuivuneen niin monista ihmisistä.

V: Niin. Se on ongelma. Kun on työskennellyt 10-15, 18 tuntia päivässä tienatakseen dollarin, kenelläkään ei ole energiaa muuhun kuin seuraavan päivän työhön.

Sillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi meidän talousjärjestelmämme kanssa Yhdysvalloissa tai läntisessä maailmassa?

V: Sillä on kaikenlaista tekemistä sen kanssa, koska jakautuminen on niin täydellistä. Se korostaa sitä, miten markkinavoimat hallitsevat maailmaV: Ihmisiä rohkaistaan osallistumaan vapaaseen markkinatalouteen, mutta se tuottaa yhä enemmän kuristusotetta kehittyneeseen maailmaan. Tämän vuoksi työttömyys on lisääntynyt valtavasti kaikkialla maailmassa. Kaikkien tuotantolaitosten ja niin edelleen supistaminen johtuu puhtaasta kilpailupaineesta. Kilpailu on markkinavoimien väline, ja ne ovat kuristaneet ihmiskunnan elinehdot.

Maitreya kutsuu markkinavoimia pahan voimiksi, koska niihin on sisäänrakennettu eriarvoisuus. Niiden pitäisi olla taloudellinen normi, ikään kuin me kaikki pelaisimme tasavertaisella pelikentällä. Mutta näin ei ole! Ette voi verrata vaikkapa Amerikan tai minkään muun Euroopan kansakunnan asemaa ja rahapoliittista kykyä Zaireen, Ugandaan ja Tansaniaan tai edes Intian ja Pakistanin kaltaisiin maihin ja niin edelleen. On hölynpölyä uskoa, että me kaikki kilpailemme tasavertaisesti. Emme ole.

Niinpä kuilu kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä kasvaa väistämättä yhä suuremmaksi, ja ihmiset sanovat: “No, me annamme heille apua.” Näin on. Niinhän me annamme. Mutta lainojen hoitaminen tarkoittaa, että noin 200 miljardia dollaria vuodessa menee takaisin kehitysmaista teollisuusmaihin - korkojen lisäksi. Joten “apu” tarkoittaa, että he luopuvat noin 200 miljardista vuodessa - joten se ei ole apua! Se on koronkiskontaa ja samoja kauhistuttavia olosuhteita, joita Kristus Jeesuksen kautta korosti, kun hän lähestyi temppeliä ajaakseen rahanvaihtajat ja koronkiskojat ulos. Tietyllä symbolisella tavalla voisi sanoa, että hän toistaa tuon tänään…..