Aikaa ei ehkä olekaan olemassa
Tässä William Allenin artikkelissa käsitellään edelläkäyvää ”postmaterialistista” ajattelumallia, joka saattaa kehittyvän tieteellisen ajattelun linjaan sen kanssa, mitä Ajattoman viisauden opetuksien perusteissa ymmärretään. Aina vain kasvava joukko tutkimuksia osoittavat todeksi, että mentaaliset toimet voivat vaikuttaa kehomme fysiologisiin kokonaisuuksiin, ja että nk. ”psi-ilmiön” tutkimus näyttäisi osoittavan ihmisessä ilmenevän yliaistillisen havainnointikyvyn sekä kyvyn mentaalisesti vaikuttaa toisiin organismeihin, ja että alati kasvava joukko kuolemanrajakokemuksia osoittavat tietoisuuden jatkuvan kliinisen kuoleman jälkeenkin. Tämä artikkeli on katkelma, joka käsittelee ajan käsitettä.
”Ulkopuolella aivojen aikaa, siten kuin me sen ymmärrämme, ei ole olemassakaan.” (Benjamin Creme, SI, 9/1989)
Vaikutusvaltaisessa tiedejulkaisussa Annalen der Physik (Fysiikan aikakirjat) julkaistiin lokakuussa 2017 tutkimus kahdelta arvostetulta yhdysvaltalaiselta tutkijalta, jotka arvelevat, että aika on ilmiö, joka tulee luoduksi havainnoitsijan mielessä ja siten sitä ei olisi olemassa mielen ulkopuolella. Professorit Dmitriy Podolskiy, Harvardin yliopiston teoreettisen fysiikan professori, ja Robert Lanza, Wake Forest -yliopiston biologian professori, kirjoittavat kokeellisesti tutkineensa ilmiötä, jota fyysikot kutsuvat Wheeler-DeWitt-yhtälöksi, eli teoriaa, jonka mukaan aika on kvanttipainovoimaan liittyvän ”aaltofunktion romahtamisen” tuotos, mikä aikaansaa kokemuksemme yhteen suuntaan kuluvasta ajasta, eikä monisuuntaisesta ajasta, kuten kvanttiteoria edellyttää. Heidän tutkimuksensa päätteli, että kvanttipainovoiman teoreettiset vaikutukset olivat liian hitaita, ottaakseen huomioon sen, mitä he kutsuivat nimellä ”ajan nuoli”. He esittävät sen sijaan, että ajan syntyminen on havainnoitsijasta juontuva ilmiö.
”Einstein osoitti, että aika oli suhteellista havainnoitsijaan”, he kirjoittavat. ”Meidän tutkimuksemme vie tämän ajatuksen askeleen pidemmälle, kun väitämme että havainnoitsija itse asiassa luo ajan.” Share Internationalin 1-2/2000 numerossa kerrottiin brittiläisen fyysikon Julian Barbourin kirjan ”The End of Time” ilmestymisestä. Barbour kertoo kirjassa, että aikaa ei ole olemassa itsenäisenä todellisuutena ja se on siksi ”esteenä toimiva illuusio”. Hänen ajatuksensa juonsi siitä, että moninaiset kokemuksemme muutoksesta tässä fyysisessä maailmassa jossa elämme, toimisivat yksisuuntaisen ajan kokemuksen pohjana. Mutta nuo muutokset ovat vain osanen sitä moniulotteista maailmankaikkeuden kudelmaa, jossa – kvanttiteorian mukaan – sen osaset kykenevät viestittämään suunnattomien etäisyyksien yli silmänräpäyksessä tai voivat olla olemassa samanaikaisesti monessa eri paikassa. Siksi nykyinen kokemuksemme ajasta ja tilasta on rajallinen ja harhainen.
Nämä kolme tiedemiestä ovat lähestyneet samaa hypoteesia, vaikkakin eri näkökulmista. Mutta merkit uudesta suhtautumisesta aikaan ovat selvästi nähtävissä. (Lähde: BigThink.com, Kirjoittaja William Allen)
Uuden aikakauden ajan käsite
Kipeästi kaivattu muutos ihmisten elämään tulee tapahtumaan, kun ajan konsepti on läpikäynyt muutoksen. Tänä päivänä useimmat ihmiset näkevät ajan jatkuvana prosessina, joka ketjuttaa toimenpiteiden sarjan, kun todellisuudessa aika ei ole prosessi, vaan mielen tila. Kun näemme tämän, muutamme elämämme ja astumme kaikin puolin tarkempaan näkemykseen todellisuudesta ja samalla ihana uusi vapaus suodaan ihmiselle, joka voi liitää syntymäoikeutensa korkeuksiin, kun ajan rajat eivät enää häntä kahlitse.
Miten tämä saavutetaan? Tänä päivänä useimmat meistä ovat kiinni päivittäisten toimiemme kankeissa puitteissa: elämisen tarpeet on tienattava, on tehtävä päätöksiä suhteutettuna toisten tarpeisiin, ja jatkuva sota on käynnissä kellon tikittämistä vastaan ja ajan armotonta kulkua vastaan. Nykyisen kaltaisissa elämisen tavoissa ei ole toivoa ajan perusteellisesta uudelleenymmärtämisestä. Ensimmäistä kertaa milloinkaan, nyt kuitenkin ilmenee mahdollisuus kokonaan uudella tavoin kokea tuo ilmiö, ja sosiaalinen muutos on tuon toivotun muutoksen avain. Kun ihmiskunta on yhtä, toteutuneena ja totuudessa, aika tulee katoamaan. Kun ihminen lähestyy elämää sisäisestä, luovasta näkokulmastaan, ajan ote mielistämme tulee kirpoamaan ja siten päättyy sen tyrannia meistä. Kaikki tämä edellyttää ihmisiltä uutta arviota paikastamme maailmankaikkeudessa ja aidomman yhteyden luomista Olemuksemme Lähteen kanssa.
On tullut tavaksi puhua ajan kulumisesta perättäisinä tapahtumina. Uusi ja totuudenmukaisempi näkemys ajasta tulee mahdolliseksi kun ihminen ottaa askelet asettaakseen itsensä linjaan korkeamman Minänsä kanssa. Kun tämä on tapahtunut, tie on vapaa aidommalle ymmärrykselle syklisen aktiivisuuden ja ei-aktiivisuuden ymmärrykselle ja siten ajan ymmärrykselle.
Tällainen oikea ymmärrys on sisäsyntyistä oikeanlaisessa suhteessa kanssaihmisiimme, sillä vain kun erillisyyden kokemusta ei enää ole olemassa, voi totuudenmukaisempi ymmärrys syklisestä aktiivisuudesta syntyä. Uusi poliittinen ja taloudellinen maailmanjärjestys on keskeinen edellytys tälle totuudenmukaisemmalle näkemykselle, sillä tarvittava Ykseyden tunne voidaan saavuttaa vain kun harmonia ja oikeudenmukaisuus ovat valloillaan. Se mitä tämä käytännössä edellyttää, on sellaisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden luomista, jotka saattavat ihmiset yhteen ja jotka luovat kaikilla tasoilla ja joka elämänalalla Ykseyden kokemuksen. Kun ihmiset ymmärtävät tämän, he tulevat ottamaan ne askelet, joilla pannaan täytäntöön tarvittavat muutokset ja siten pedataan alusta oikeanlaisille ihmistenvälisille suhteille syntyä. Tuosta uudesta ihmisten välisestä suhteesta tulevat syntymään ne olosuhteet, joista uusi ajan kokemus on riippuvainen.
Mestareiden näkökulmasta aika on olemassa vain syklisinä aktiivisuuden aaltoina, joita seuraa ei-aktiivisuus toistettuna äärettömyyteen. Mestari on täysin riippumaton ajasta siten kuin se koetaan ihmisen kokemuksena kolmessa maailmassa ja Hän joutuu jatkuvasti tekemään hienosäätöä esimerkiksi kun työskentelee oppilaidensa kanssa, sopeuttaakseen tarkoituksensa ja intentionsa siihen mielen tilaan, joka on heillä, jotka ovat vielä ajan vankeina.
Jo nyt on nähtävissä oivalluksen merkkejä ihmisten mielissä siitä ymmärryksestä, että heidän suhtautumisensa aikaan on riittämätön eikä mene kauaakaan, ennen kuin tämän faktan älyllinen ymmärtäminen tulee yleisemmäksi. Monissa tämän päivän tieteellisissä löydöksissä on sisään rakennettuna oletus ajan kaksinaisuudesta ja aina vain enenevässä määrin tämä tulee ehdollistamaan ihmisten perseptiota todellisuudesta, mutta vain ihmisen suora tietoinen kokemus olemisestaan osa erottamatonta Kaikkea, tulee saamaan ihmisen kokemaan ajan todellisemmin. Kun ihminen luo ne yhtenäisyyteen ja veljeyteen perustuvat muodot ja rakenteet, jotka ovat tarpeen tuon yhdentymisen syntymiseksi, ihminen tulee olemaan täysin uuden todellisuuden kokemuksen partaalla, ja tuosta todellisuudesta tulee virtaamaan jatkuva vuo sellaista luovuutta, jollaista ei tässä maailmassa ole ennen nähty.