Esoterismi ja esoteerinen tieto
Mitä on esoteerinen tieto?
Sana esoteerinen on eksoteerisen vastakohta. Se tarkoittaa sellaista joka ei ole nähtävissä, joka on pinnan alla piilossa ja siksi ikiaikainen tieto on esoteerista, koska se ei ole ollut kaikkien tiedossa. Sinänsä esoteerinen tieto on oppi ihmisen todellisesta luonteesta, siis siitä, että me kukin olemme ytimessämme Jumalan yksittäinen kipinä, joka ilmaisee itsensä kolmena kehona (fyysinen – tunnekeho – mentaalikeho) täällä maan päällä ja että näiden kahden tahon välissä on sielu, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan, siis takaisin henkeen ja yhdentymään taas tuohon Jumalan kipinään, joka me olemme.
Ammoisista ajoista lähtien henkistä* opetusta, joka tunnetaan Ajattoman viisauden nimellä, on siirretty sukupolvelta toiselle. Järjestelmällisenä ja kaiken kattavana selontekona tajunnan kehittymisestä niin ihmisessä kuin luonnossakin, se kuvaa, miten universumi syntyi, miten se toimii ja mikä on ihmisen asema tässä kaikessa.
Ajaton viisaus eli esoteerinen tieto on inspiroinut taiteita ja tieteitä kautta aikojen ja se on myös kaikkien maailman uskontojen perusta. ”Esoterismi”, millä nimellä sitä joskus kutsutaan, on myös kykyä työskennellä niitten energioiden kanssa, jotka säteilevät korkeimmista henkisistä lähteistä.
Sitä mukaa, kun ihmiskunta varttuu, uusia muotoja paljastetaan tästä aikaisemmin salatusta tiedosta ja entistä avoimemmin ja laajemmalti. Viimeisten 100 vuoden aikana Ajattoman viisauden opetuksia ovat välittäneet sellaiset yksilöt kuin Helena Blavatsky, Teosofisen Seuran perustaja, ja myöhemmin Alice A. Bailey sekä Helena Roerich.
Jumala ja ihminen
Esoterismi määrittelee Jumalan kaikkien lakien ja niiden hallitsemien energioiden ytimeksi, energioiden, jotka muodostavat kaiken ilmentyneen ja ei-ilmentyneen universumissa – kaiken sen, mitä pystymme näkemään kuin myös sen, mitä emme voi nähdä. Jumala on suuri Kosminen Olento, tämän planeetan sielu.
Ihminen puolestaan on kipinä Jumalasta, henkinen olento, joka ilmentää itseään fyysisen kehon välityksellä. Jokainen meistä on syvimmältä olemukseltaan jumalallinen olento, mutta verrattuna niihin suuriin yksilöihin, joita tavataan kaikkien uskontojen ja ihmimillisten saavutusten parista kautta historian, useimmat ihmiset tiedostavat tai ilmentävät omaa jumaluuttaan hyvin rajoitetusti.
Jälleensyntymän laki
Prosessi, jonka avulla vähitellen ilmennämme yhä enemmän omaa jumalallisuuttamme on jälleensyntymä (reinkarnaatio). Aivan kuten lapset aloittavat koulunkäyntinsä esikoulusta, aloitamme oman inhimillisen ilmentymämme aivan perustasolta, tuntematta omaa todellista henkistä perimäämme. Lukuisten eri maissa, eri kulttuureissa, eri uskontokunnissa saamiemme opetuksen ja elettyjen elämien kokemusten kautta, niin miehinä kuin naisinakin, opimme monia läksyjä onnistumisten ja epäonnistumisten kautta ja etenemme kehityspolullamme takaisin kohti alkulähdettämme. Jokaisen elämän saavutukset siirtyvät seuraavaan elämään.
Syyn ja seurauksen laki
Tämän koulutusjärjestelmän metodina on Syyn ja seurauksen laki (tai, itämaista termistöä käyttäen ”karma”), jota Raamattu kuvaa:”Sitä mitä kylvät, sitä myös niität” Modernin fysiikan termein Syyn ja seurauksen laki voitaisiin tiivistää seuraavasti: ”Jokaista reaktiota seuraa yhtäläinen vastareaktio”. Jokainen ajatus tai teko johtaa väistämättä tiettyihin joko hyviin tai pahoin vastavaikutuksiin. Ymmärtämällä ja toimimalla tämän persoonattoman lain puitteissa opimme tekemään parempia ratkaisuja ja vähitellen pääsemään oman kohtalomme herroiksi. Kokemalla kaikki, mitä elämällä on tarjottavana meille tässä maailmassa, saavutamme kokonaan itsemme hallinnan ja tulemme täydellisiksi olennoiksi – Viisauden Mestareiksi- ilmaisten täysin meissä jokaisessa sisäisesti asuvan jumalallisuuden.
Henkinen hierarkia
Viisauden Mestarit, jotka yhdessä muodostavat Henkisen hierarkian, ovat tämän planeetan jumalallisen suunnitelman vartijoita. He ovat innottaneet kaikkia suuria inhimillisiä saavutuksia työskentelemällä kulissien takana omien oppilaittensa kautta kaikilla elämän alueilla. Mestarit opettavat ja ohjaavat, mutta ihmiskunta itse, ottamalla vastaan omasta vapaasta tahdostaan Mestareiden antamia ärsykkeitä, luo itse jokaisen uuden sivilisaation. Nyt Mestarit ovat ryhmänä palaamassa ulkoiseen maailmaan ensimmäistä kertaa lukemattomiin vuosituhansiin.
Opetuksen jatkuminen
Kautta historian, kun ihmiskunta on joutunut suureen kriisiin, Henkinen hierarkia on lähettänyt opettajan näyttämään tietä eteenpäin. Tunnetuimpia näistä opettajista ovat Krishna, Buddha, Konfutse, Jeesus ja Muhammed. Jokaisen opetuksesta syntyi uusi uskonto. Käytännöllisesti katsoen jokainen henkinen traditio odottaa kunnioitetun opettajansa paluuta takaisin osoittaakseen oikeaksi sen, mihin on uskottu ja jotta opetus jatkuisi. Kristityt odottavat Kristusta, juutalaiset Messiasta, muslimit Imam Mahdia tai Messiasta, budhalaiset viidettä Budhaa ja hindut Herra Krishnaa. Esoteerisessa traditiossa yksi ainoa yksilö – Maailmanopettaja – vastaa ja täyttää nämä odotukset.
Tämän aikakauden Maailmanopettaja on Maitreya, ihmissuvun ”vanhin veli” ja Henkisen hierarkian pää. Maitreya haluaa tulla tunnetuksi Opettajana, eikä hän ole tullut perustamaan mitään uutta uskontoa, vaan opastamaan ja neuvomaan koko ihmiskuntaa – riippumatta heidän uskonnollisesta näkemyksestään. Maitreya on saavuttanut täydellisyyden ja ilmaisee itsessään jumalallista tahtoa, rakkautta, viisautta ja Jumalan ymmärtämystä. Maitreya tulee paljastamaan uuden aspektin Jumalasta. Hän tulee johdattamaan meidät tunnistamaan oman itsemme jumalallisuuden ja todellisen identiteettimme sieluina. Tästä suuremmasta henkisestä ymmärryksestä ja luovasta voimasta syntyy uusi elämän tapa, tasapaino ja ilo.
Antikristus
Antikristus ei ole ihminen, joka ilmestyy Kristuksen edellä ja jota voisi erehtyä pitämään Kristuksena. Tämä ajatus on peräisin Johanneksen ilmestyskirjan tulkinnasta: peto, 666, päästetään irti tietyksi aikakaudeksi ja sitten se sidotaan uudelleen aikakaudeksi ja puoleksi aikakaudeksi. Tämä kohta viittaa oikeastaan sen energian vapauttamiseen, jota kutsumme antikristukseksi. Kyseessä ei ole ihminen, vaan energia, tuhoava voima, joka päästetään tarkoituksella vapaaksi hajottamaan vanha järjestys, vanha sivilisaatio. Se päästettiin irti Johanneksen omana aikana keisari Nerossa, hajottamaan Rooman maailmankäsitys ja valmistamaan tietä kristikunnalle.
Omana aikakautenamme se päästettiin taas irti Hitlerissä ja hänen ympärillään toimineissa pahuuden yksilöissä Natsi-Saksassa samoin kuin Japanissa toimineessa militaristiryhmässä sekä Mussolinin ympärillä vaikuttaneessa joukossa. Nämä kolme ryhmää, Akselivaltiot 1939 – 1945 sodassa, ilmensivät antikristukseksi kutsumaamme energiaa. Sen tuhoava voima päästettiin irti valmistamaan tietä Kristuksen paluulle tämän päivän maailmaan. Ja juuri silloin, kesäkuussa 1945, täsmälleen sodan lopussa Maitreya ilmoitti aikeestaan palata maailmaan niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista ja hän lupasi tuoda tullessaan oman ryhmänsä, Henkisen hierarkian Mestarit, ensimmäistä kertaa (monelle heistä) 95 000 vuoteen. Toisen maailmansodan aikana Akselivaltojen häviössä antikristus-energia käytettiin kokonaan tämän aikakauden osalta eikä sitä tulla käyttämään uudelleen yli 3000 vuoteen.
Lue lisää aiheesta antikristus
Ihmisen henkinen historia esoteerisen tiedon mukaan
Ihmiskunnan kehitys alkoi yli 18 miljoonaa vuotta sitten
Alkuajat
Esoteerisen tiedon mukaan ihmiskunnan historia on paljon vanhempi kuin yleisesti myönnetään olevan. Ajattoman viisauden opit kertovat meille, että ihmisen yksilöllistymisestä on yli 18,5 miljoonaa vuotta. Tämä artikkeli kertaa tuon kehityshistorian tärkeimmät askeleet.
Noin 21 miljoonaa vuotta sitten eläin-ihminen astui ensi kertaa näyttämölle, omana lajinaan eläinkunnan keskuudessa. Nämä yksilöt olivat vielä mielettömiä ja ne tulee siksi vielä laskea eläimiksi, mutta ulkoinen fyysinen olemus niillä oli jo alkuihmisen. Noin 2,5 miljoonaa vuotta myöhemmin, eli 18,5 miljoonaa vuotta sitten, ryhmä olentoja muilta planeetoilta, erityisesti Venukselta, tuotiin Maahan avustamaan mielen periaatteen herättämisessä ja siten ihmisen yksilöllistymisen syntymisessä. Tämä ryhmä muodosti sen ryhmän ytimen, joka sittemmin tultiin tuntemaan nimellä Valkoinen veljeskunta, tai Henkisen Hierarkian Mestarit. Heidän päämajansa luotiin eteeriselle tasolla, paikkaan josta esoteerikot käyttävät nimeä ”Shamballa”. Vaikkakin eteerisellä tasolla sijaitsevana, Shamballan sijainti vastaa Gobin aavikolla maantieteellisesti olevaa paikkaa.
Ibez
Noin 1,5 miljoonan vuoden kuluttua, tai noin 17 miljoonaa vuotta sitten, päätettiin, että parempia tuloksia saataisiin aikaiseksi, mikäli Veljeskunta toimisi kiinteän fyysisissä kehoissa fyysisellä tasolla, voiden siten toimia käytännöllisinä oppaina ja johtajina kehittyvälle rodulle. Veljeskunnan ensimmäinen tukiasema perustettiin paikkaan, joka silloin tunnettiin nimellä Ibez ja joka sijaitsi jossain päin keskistä Etelä-Amerikkaa. Vuosituhansien kuluttua tämän alkuperäisen kulttuurin rippeet ovat vielä tunnistettavissa Maia-sivilisaation instituutioina.
Toinen sivuhaara perustettiin Aasiaan, josta juontuu Etelä-Intian ja Himalajan oppilaiden olemassaolo ja heidän työnsä. Tähän liittyvänä tiibetiläiset ennustukset siitä, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa suuri osa esihistoriaamme liittyvästä salaisuuksista ja Lähi-idän, sekä Gobin erämaan mysteereistä tulevat selviämään tulevaisuudessa tapahtuvan löydöksen kautta, saavat pontta. Osa löydöksistä tullaan löytämään maan pinnalta ja osa maanalaisista sijaintipaikoistaan, missä monet ikivanhat aikakirjat ovat tallessa ja missä ne ovat säilyneet vakuuttavana todisteena näistä historiallisista tosiseikoista.
Lemuria
Ihmiskunnan alkuperäinen kanta tuli tunnetuksi lemurialaisten nimellä, saaden nimensä sen maan mukaan missä he elivät, Lemurian, joka sijaitsi alueella, jossa nykyään sijaitsee Tyyni valtameri ja todennäköisesti mukaan lukien osia Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Noin kolmen miljoonan vuoden mittaiseksi venyneen hitaan kehityksen ajanjakson jälkeen suurin osa Lemuriaa tuhoutui tuliperäisen toiminnan seurauksena ja katosi meren uumeniin jättäen jäljelleen vain pieniä saaria siihen, missä aiemmin oli ollut valtava manner. Osa tuon rodun eloonjääneistä pääsivät kuitenkin pakoon perustaakseen tulevan Atlantislaisen rodun, joka syntyi noin 12 miljoonaa vuotta sitten. Siinä missä Lemuria sijaitsi länteen Amerikkoihin nähden, Atlantiksen manner sijaitsi pääasiallisesti itään noista mantereista ja sen muodosti alue, joka tänä päivänä on suurelta osin Atlantin valtamerta ja joka ulottui Amerikoista kohti Eurooppaa ja Afrikkaa.
Vain vähän tarkkaa tietoa on säilynyt näistä varhaisista ihmisroduista, mutta yleinen kuvaus niiden kehitysvaiheista voidaan antaa. Mielen alkukipinä, ensimmäinen tunnistettava sielun attribuutti, joka toimi lemurialaisten kehityksen siltana eläinkunnasta ihmiskuntaan, pysyi kauankin hieman taka-alalla. Ajan kuluessa tämä hiljalleen tapahtuva herääminen tuotti ihmisen, joka edelleen säilytti eläinviettinsä. Vain primitiiviset muodot tunteita, kuten pelko fyysistä kipua kohtaan ja seksuaalinen mielihyvä, olivat nähtävissä.
Atlantislaisen kauden alun lähestyminen näkyi mielihalun ja tunteiden heräämisenä, kun ihminen ei enää tyytynyt silkkaan eläimelliseen ja fyysiseen oloonsa. Noina varhaisina Lemurian ja Atlantiksen aikoina primitiivisiä massoja johtivat heidän pappis-kuninkaansa, joita avustivat oppilaat, vihityt ja kokelaat, suorat aiemman Valkoisen veljeskunnan jälkeläiset, jotka vielä tuolloin edustivat ainoina älyn ja henkisen opin johdatusta. Hierarkia päätyi lopulta siihen, että vetää edustajansa eetteritasoille. Kuten oli aiemmin käynyt Lemurialle, myös Atlantis ja suuri osa sen asujaimistosta, tuhoutui suunnattomien maankuoren muutosten seurauksena ja sitä seuranneiden mantereen pääosien uppoamisena mereen.
Salainen oppi
H.P. Blavatskyn kirjan Salainen oppi mukaan Atlantiksen mantereen pääosan häviäminen tapahtui miljoonia vuosia sitten. Joitain suuria saaria jätettiin kuitenkin jälkeen tuhon päätyttyä ja ne muodostivat pyhätön muutamille kehittyneemmille ja etuasemassa olleille ryhmille, jotka säästettiin toimimaan ytimenä rodun osittaiselle palauttamiselle ja uudelleenhenkiinherättämiselle, jotta ihmisen kehityksen voitaisiin sallia jatkua ilman tarpeetonta keskeytystä.
Noin 98.000 vuotta ennen nykyaikaamme, näiden saarten suurimmat osat vajosivat vuorostaan merten syliin ja jäljelle jäivät vain rippeet, ”Länteen Gibraltarin pylväiltä”, joihin Platon viittaa nimellä Poseidonis (Atlantis). Tämä ripe vajosi sekin veden alle noin 15–16.000 e.Kr., muttei kuitenkaan ennen kuin eloonjääneiden oli sallittu paeta ja perustaa uuden sivilisaation alueille, jotka nykyään tunnetaan Euroopan, ja Välimeren alueiden sekä Lähi-idän ja Itämaiden nimillä. Tästä vajoamisesta juontaa myös Raamatun symbolinen tarina Nooan arkista.
Kirjoittanut Aart Jurriaanse