Mestari Jeesus
Mestari Jeesus
kirjoittanut Aart Jurriaanse
Vaikka Mestari Jeesus (J) on omistautumisen ja idealismin kuudennen säteen adepti ja siten Sivilisaation Herran alainen, hänet on lähetetty palvelemaan Kristuksen, Maailmanopettajan, alaisuudessa edistääkseen kristinuskon hyvinvointia. Hän on tällä hetkellä kristinuskon innoittaja ja johtaja kaikkialla maailmassa.
Yhteistyössä Mestareiden KH [Koot Hoomi] ja M [Morya] kanssa Mestari Jeesus on syvästi kiinnostunut idän ja lännen uskonnollisen ajattelun yhdistämisestä. Suunnitelman mukaan tämä johtaa yhteen universaaliin kirkkoon, joka yhdistää kaikki kansat yhdeksi ihmiskunnaksi.
Mestari J tunnetaan hyvin raamatullisesta historiasta, sillä hän ilmestyi ensimmäisen kerran Joosuana, Nunin poikana, ja myöhemmin, 2000 vuotta sitten, nuorena vihkiytyneenä Jeesuksena, joka luovutti ruumiinsa Kristuksen käyttöön. Tämä huipentui hänen neljänteen vihkimykseensä ristiinnaulitsemisen aikaan. Vielä myöhemmin hän reinkarnoitui Apollonius Tyanalaiseksi ja otti viidennen vihkimyksen tullakseen Viisauden Mestariksi. Siitä lähtien hän on liikkunut ihmisten maailmassa, mutta julkisuuden ulottumattomissa, ja edistänyt jatkuvasti todellisen hengellisen elämän itua kaikkialla, missä se on mahdollista, lahkosta tai uskonnosta riippumatta, auttamalla teologeja ja kirkonmiehiä noudattamaan viitoitettua tietä.
Eurooppa on hänen erityinen toiminta-alueensa, ja vaikka hänellä on useita oppilaita, hänen päätehtävänsä on vaikuttaa ihmisjoukkoihin ja ohjata vähitellen yleistä mielipidettä kohti parempia suhteita ja sen tunnustamista, että kaikki uskonnot vetoavat Yhden Jumalan apuun ja että suvaitsevaisuuden ja hyvän tahdon kautta tämän pitäisi johtaa yhtenäiseen maailmanuskontoon. Tämän maailmanuskonnon kauneus on siinä, että sitä värittävät ja monipuolistavat maailman kansojen monet kielet, ominaispiirteet ja tavat, mutta nämä tekijät eivät vähääkään heikennä sen motiivin ja tavoitteen yhtenäisyyttä ja hengellisten tasojen tiivistä synteesiä.
Mitä tulee tuohon tunnettuun raamatulliseen aikakauteen, jolloin Kristus ilmestyi kohtalokkaasti Palestiinaan, ihminen ei voi vielä ymmärtää, että kun puhutaan Jeesuksesta Kristuksesta, tarkoitetaan kahta erillistä kokonaisuutta, jotka toimivat tilapäisesti yhtenä kokonaisuutena. Ensinnäkin oli Jeesus, opetuslapsi ja vihitty, jonka persoonallisuus syntyi Äiti Mariasta, ja toiseksi oli Entiteetti, jonka me tunnemme Kristuksena ja jonka henki tilapäisesti varjosti ja otti täysin haltuunsa Jeesuksen persoonallisuuden, jonka sielu tuona aikana vetäytyi ruumiista ja jäi syrjään. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä ristiinnaulittiin ainoastaan Jeesuksen fyysinen ruumis. Kristuksen henki oli poistunut tästä ruumiista, ja koska tämä vastasi aikaa, jolloin Jeesus otti neljännen vihkimyksensä (luopuminen), ristiinnaulittu ruumis oli se, josta Jeesus oli luopunut.
Nykyinen vastuu
Mestari Jeesuksen tämänhetkinen vastuu on nostaa länsimainen ajatusmaailma pois nykyisestä epävarmuuden ja pelon suosta, jonne ihmiskunta on joutunut petoksen, petoksen, julmuuden, vihan ja ahneuden sekä jatkuvan valta- ja valta-aseman tavoittelun kautta. Hänen tehtävänään on saada aikaan sydämenmuutos. On jo monia, jotka ovat kärsimyksen kautta tulleet näkemään, että vanha elämäntapa ei voi johtaa rauhaan ja onneen, että itsekkään tavoittelun pitäisi tehdä tilaa epäitsekkäälle antamiselle ja palvelemiselle ja että viha ja pelko pitäisi korvata rakastavalla yhteistyöllä, viisaudella ja myötätunnolla.
Kaikki tämä on Mestari Jeesuksen vastuulla - ja mikä tehtävä! Mutta edistystä on epäilemättä tapahtunut, ja hän toivoo saavuttavansa vielä suurempaa menestystä kristillisten kirkkojen uuden lähestymistavan avulla ja tasoittavan tietä Kristuksen paluulle sekä Euroopassa että Amerikassa.
Mestari Jeesus pyrkii myös tieteen ja uskonnon väliseen yhteyteen, jonka avulla hän toivoo voivansa torjua monien ihmisten äärimmäisen materialistisen asenteen ja murtaa myös suurelle osalle ihmisistä niin ominaista järjetöntä, sentimentaalista uskontoon omistautumista.
On ennustettu, että Mestari Jeesus tulee vielä istumaan Rooman paavin tuolissa, ja että hän pystyy sitten tuolta istuimelta käsin innostamaan ja suuntaamaan uudelleen koko kristillisen uskonnon kentän ja kääntämään sen nykyisistä poliittisista ja ajallisista suuntauksista kohti hengellisempää lähestymistapaa.