Hurrikaani Harveyn, tuhoisimman manner-USA:ta koskaan ravistelleen myrskyn, jälkipyykissa ”Juuri nyt on oikea aika puhua ilmastonmuutoksesta ja yhteiskunnallisista epäsuhdista – kuten rotuprofiloinnista ja talouspakotteista – jotka muuttavat Harveyn kaltaiset suurtuhot inhimillisiksi katastrofeiksi”, kirjoittaa aktivisti ja kirjailija Naomi Klein 28.8.2017, juuri ennen Irma-hurrikaania ja José-hurrikaania.
Enin osa median tuhojen seurannasta on keskittynyt ennen kokemattomiin sademääriin, jotka myrsky tuotti, Klein sanoo artikkelissaan Intercept-uutissivustolla. Ja se siitä silkasta syystä, että kukaan ei odottanut sitä, eikä siihen siksi varauduttu.
”Se mistä kuulemme vain vähäisissä määrin, ovat ne syyt miksi tällaiset ennen kokemattomat ja ennätyksiä rikkovat tapahtumat seuraavat toisiaan tällaisella säännöllisyydellä, joka on johtanut meteorologiassa termin ’ennätyksellinen’ muuttumisen kliseiseksi. Toisin sanoen ilmastonmuutoksesta puhutaan vain vähän jos ollenkaan.”
”Meille kerrotaan, että tämä juontaa halusta olla ’politisoimatta’ vielä käynnissä olevaa inhimillistä murhenäytelmää, mikä onkin ymmärrettävä ajatus. Mutta tässä on ongelmamme: joka kerta kun käyttäydymme kuin jokin ennenkokematon sääilmiö iskisi kuin siniseltä taivaalta jonkinlaisena jumalallisena tapahtumana, jota kukaan ei osannut ennakoida, journalistit tekevät hyvin korkean tason poliittisen valinnan. Se on valinta jossa säästellään tunteita ja vältellään vastakkainasetteluita totuuden kertomisen kustannuksella, niin vaikeata kuin se onkin. Totuus nimittäin on se, että nämä tapahtumat on jo kauan sitten ennustettu tulevaksi ilmastotieteilijöiden toimesta. Lämpimämmät meret tuottavat voimakkaampia myrskyjä. Kohonneet merenpinnat johtavat noiden myrskyjen pääsyyn paikkoihin joihin ne eivät ennen ulottuneet. Kuumempi sää johtaa sademäärien uusiin huippuihin: pitkäkestoisiin kuiviin kausiin, jotka katkeavat rajuihin lumi- tai vesisateisiin, sen sijaan, että sade olisi tasaista ja ennakoitavaa, kuten se mihin olemme kasvaessamme tottuneet.”
Texasin kansalliskaarti pelastustöissä Harveyn jälkeen
Kun välitön kriisi on ohitettu, ihanneolosuhteissa käynnistyisi jonkinlainen debatti myrskyn merkityksestä politiikalle suhteessa infrastruktuuriin, energialähteisiin ja kaikkein heikoimpien auttamiseksi tarvittavien turvaverkkojen parantamiseen, Klein sanoo. Ja jopa keskustelu selkeistä linkeistä, ilmastopakolaisuuden ja sitä häiritsevän USA:n politiikan suhteesta.
”Mutta me emme elä ihannemaailmassa, joka sallisi tuon kaltaisen punnitun ja vakavan keskustelun”, Klein toteaa. ”Me elämme maailmassa, jossa hallitsevat tahot ovat ilmiselvästi osoittaneet olevansa valmiita väärinkäyttämään laajamittaisen kriisin aiheuttamaa huomion kohdistumista muualle. Ja se tosiseikka, että niin monet keskittyvät elämän-ja-kuoleman-kysymyksiin väkisin täytäntöönpannakseen takapajuiset ohjelmansa, ymmärretään oikein, kun sen tulkitaan ainoastaan syvempään uppoamiseen ’ilmastoapartheidin’ polulla johtavaksi toiminnaksi.”
”Ja se puolestaan merkitsee sitä, että on olemassa moraalinen imperatiivi välittävien ja ajattelevien ihmisten nimetä tämän kriisin todellinen aiheuttaja ja yhdistää pisteet toisiinsa ilmastosaastuttamisen, systeemisen rasismin, sosiaalipalveluiden alirahoituksen ja poliisin liikarahoituksen välillä. Meidän on samalla tartuttava hetkeen ja luotava pohjat toimialoittaisille ratkaisuille, jotka dramaattisesti vähentävät päästöjä samalla kun ne kamppailevat kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa vastaan.”
”Ja sen on tapahduttava nyt heti, juuri kun valtava inhimillinen ja taloudellinen hinta toimettomuudesta on julkisen tarkastelun alla. Jos me epäonnistumme siinä, jos me epäröimme jonkin väärin ymmärretyn syyn takia siitä mikä on kriisin aikana soveliasta ja mikä ei, se jättää oven auki häikäilemättömien toimijoiden hyödyntää tämä murheellinen tapahtuma omiin ennustettaviin ja pahansuopiin tarkoituksiinsa.”
”Se, että puhuu rehellisesti näiden katastrofien sarjan syistä, ja jopa samalla kun ne tapahtuvat luonnossa, ei ole epäkunnioittavaa kärsiviä ihmisiä kohtaan. Itse asiassa juuri se on ainoa tapa kunnioittaa heidän menetyksiään ja se on meidän ainoa toivomme estää sellainen tulevaisuus, joka tuottaa lukemattomia vastaavia uhreja.”, Klein päättää.
(Lähde, Naomi Kleinin artikkeli sivustolla: theintercept.com)