Sana अवतार "avatar" on sanskritin kieltä ja merkitsee kirjaimellisesti "tulla alas kaukaa". Ava (teonsanojen ja niistä johdettujen nimisanojen etuliite) ilmaisee ajatusta "pois, poispäin, alas." Avataram (komparatiivi) merkitsee kauemmaksi pois. Sanajuuri av näyttää kaikkina aikoina merkitsevän ajatusta ylhäältäpäin annettavasta suojelusta, ja sitä käytetään sellaisissa yhdyssanoissa, jotka viittaavat kuninkaiden tai hallitsijoiden suomaan suojeluun. Kun on kysymys jumalista ja tarjotusta uhrista, se merkitsee suosiollisesti hyväksyttyä. Näin ollen sanajuuren voidaan katsoa merkitsevän "Tulla alas mukanaan sen ylhäisen paikan hyväksyntä, josta se on peräisin, sekä hyötyä sille paikalle, johon se saapuu." (Monier-Williams: Sanskriitin sanakirja.)
Oppiin avataaroista kuuluu rinnakkaisena oppi ilmoituksen jatkuvuudesta. Aina kautta aikojen, ja jokaisessa suuressa inhimillisessä kriisissä, aina välttämättömyyden hetkenä, kun uutta rotua perustetaan tai kun valmistettu ihmiskunta herää uuteen ja laajempaan visioon, Jumalan sydän – myötätunnon lain pakottamana – lähettää opettajan, maailmanpelastajan, valaisijan, avataaran, välittäjän välikäden, jonkun Kristuksen. Hän antaa sanoman, joka parantaa, ja joka osoittaa sen seuraavan askeleen, joka ihmisrodun on otettava, ja sanoman, joka valaisee pimeän maailman ongelman ja antaa ihmisille ilmauksen jostain tähän asti ilmentymättömästä jumaluuden aspektista. Tähän ilmoituksen jatkuvuudesta tosiasiaan, ja tähän jumalallisen luonnon ilmentymisestä kertovien kehittyvien ilmoitusten peräkkäisyyteen, perustuu oppi avataaroista, jumalallisista sanansaattajista, jumalallisista Ilmennyksistä ja pelastajista.
Historia todistaa erehtymättömästi heistä kaikista. Tähän jatkuvuuden tosiasiaan, tähän sanansaattajien ja avataarojen peräkkäisyyteen ja ihmiskunnan tänä aikana kokemaan äärimmäiseen ja hirveään hätään perustuu maailmanlaajuinen Kristuksen jälleentulemisen odotus. Kaikkien näiden tosiasioiden myötäsyntyinen käsittäminen on johtanut ihmiskunnan vakaasti nousevaan avunhuutoon kaikissa maissa jonkinlaisen jumalallisen avun tai jumalallisen väliintulon toteutumiseksi. Näiden tosiasioiden käsittäminen on myös aiheuttanut määräyksen, joka on lähtenyt "keskuksesta, jossa Jumalan tahto tunnetaan", että avataaran on jälleen tultava. Tieto näistä molemmista vaatimuksista on johtanut siihen, että Kristus sallii hänen oppilaidensa kaikissa maissa tietää, että hän tulee ilmestymään uudelleen, kun he ovat tehneet tarvittavan valmistelutyön.
Avataara on nykyään tavallisesti toisen jumalallisen aspektin, rakkaus-viisauden, Jumalan rakkauden, edustaja. Hän ilmaantuu pelastajana, rakentajana ja säilyttäjänä. Ihmiskunta ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt tai riittävästi suuntautunut hengen elämään kestääkseen helposti sellaisen avataaran vaikutusta, joka ilmaisisi Jumalan dynaamista tahtoa. Meille avataara on (ja tämä on meidän rajoituksemme) vielä se, joka säilyttää, kehittää, rakentaa, turvaa, suojelee ja tukee niitä henkisiä impulsseja, joista ihmiset elävät. Se, mikä saa hänet ilmentymään, on ihmisten tarve ja heidän vaatimuksensa saada varjelua ja apua. Ihmiskunta tarvitsee rakkautta, ymmärtämystä ja oikeita ihmisten välisiä suhteita ilmauksena saavuttamastaan jumaluudesta. Tämä tarve toi Kristuksen eteemme rakkauden avataarana. Koska Kristuksella, tuolla suurella inhimillisjumalallisella sanansaattajalla, oli takanaan suunnaton saavutus ymmärtämyksen linjalla, hän välitti ihmiskunnalle aspektin ja mahdin Jumalan itsensä luonnosta, Jumalolennon rakkausprinsiipistä. Ennen Buddhan, valaistuksen avataaran, saapumista valo, pyrkimys ja transkendentin ylimaallisen Jumalan tunnustaminen olivat olleet häilyviä ilmauksia ihmisen suhteesta Jumalaan. Sitten Buddha saapui ja ilmensi omassa elämässään sekä läsnäolevan immanentin Jumalan että ylimaallisen transkendentin Jumalan, siis universumissa olevan Jumalan ja ihmiskuntaan sisältyvän Jumalan tosiasian. Jumalolennon minuus ja yksilön sydämessä oleva Itse tulivat tekijöiksi ihmisen tajunnassa. Tämä oli ihmisille suhteellisen uusi totuus.
Kuitenkin ennen kuin Kristus tuli ja eli rakkauden ja palvelun elämänsä ja antoi ihmisille uuden käskyn rakastaa toinen toisiaan, maailman pyhissä kirjoissa oli painotettu vain hyvin vähän Jumalaa rakkautena. Sen jälkeen kun hän oli tullut rakkauden avataarana Jumala tuli tunnetuksi ylimaallisena rakkautena, rakkaus tuli tunnetuksi luomisen päämääränä, tarkoituksena ja kaikkien suhteiden perusprinsiippinä ja rakkauden nähtiin työskentelevän kaikessa ilmenneessä kohti rakkauden motivoimaa suunnitelmaa. Kristus paljasti tämän jumalallisen laadun ja korosti sitä samalla muuttaen koko inhimillisen elämän, sen päämäärät ja arvot.
Syy, miksi hän ei ole tullut uudestaan, on siinä, etteivät hänen seuraajansa kaikissa maissa ole tehneet tarvittavaa työtä. Hänen tulonsa riippuu suuresti, kuten me tulemme myöhemmin näkemään, oikeiden ihmisten välisten suhteiden luomisesta. Kirkko on kautta vuosisatojen estänyt sen eikä ole auttanut, koska sillä on ollut fanaattinen into tehdä kaikista kansoista "kristittyjä", mutta ei Kristuksen seuraajia. Se on korostanut teologista oppia, mutta ei Kristuksen edustamaa rakkautta ja rakastavaa ymmärtämystä. Kirkko on saarnannut tulisesta Tarsoksen Saulusta, mutta ei Galilean lempeästää puusepästä. Ja niinpä hän on odottanut. Mutta hänen hetkensä on nyt tullut., koska Iihmiset tarvitsevat häntä kaikkialla. Ja siksi että ihmiset kaikkialla ovat lähettäneet avunhuudon ja koska hänen kaikkia uskonsuuntia ja maailmanuskontoja edustavat oppilaansa ovat neuvoneet häntä niin tekemään.
Meidän ei ole vielä sallittu tietää Kristuksen jälleentulemisen päivää tai ajankohtaa. Hänen tulonsa riippuu kaikkien niiden pyynnöstä (usein äänetön pyyntö), joilla on yhteinen tarkoitus. Se riippuu myös oikeiden ihmisten välisten suhteiden paremmasta vakiinnuttamisesta ja tietystä Jumalan valtakunnan, näkymättömän kirkon, planeettamme henkisen hierarkian vanhempien jäsenten tänä aikana tekemästä työstä. Se riippuu myös niiden tällä hetkellä maailmassa olevien Kristuksen oppilaiden ja hänen vihittyjen työtekijöidensä lujuudesta, jotka kaikki työskentelevät monissa uskonnollisissa, poliittisissa ja taloudellisissa ryhmissään. Yllä olevaan täytyy myös lisätä se, mitä kristityt mielellään kutsuvat häntä mielellään "Jumalan tutkimattomaksi tahdoksi", joka on Maailman herran, Päivien muinaisen (kuten häntä kutsutaan Vanhassa testamentissa) tuntematon tarkoitus., Hänen, joka "tuntee oman mielensä, säteilee rakkauden korkeinta laatua ja kohdistaa omassa ylhäisessä asuinpaikassaan tahtonsa siihen keskukseen, jossa Jumalan tahto tunnetaan."
Kun Kristus, rakkauden avataara, ilmestyy uudelleen, niin silloin "Ihmisten pojat, jotka nyt ovat Jumalan poikia, kääntävät kasvonsa pois loistavasta valosta ja säteilevät tuota valoa ihmisten pojille, jotka eivät vielä tiedä, että he ovat Jumalan poikia. Silloin tuleva ilmaantuu, ja askeleitaan kiirehtien varjon laakson läpi - se mahtavavoimainen, joka seisoo vuorenhuipulla ja hengittää ulos iäistä rakkautta, ylimaallista valoa ja rauhallista, hiljaista tahtoa.
Silloin ihmisten pojat vastaavat. Silloin uudempi valo loistaa maan synkkään, uupuneeseen laaksoon. Silloin uusi elämä virtaa ihmisten suonissa, ja silloin he näkevät kaiken sen, mikä voi olla.
Niin rauha tulee jälleen maan päälle, mutta rauha, jonka kaltaista ei ole ennen koettu. Silloin tahto hyvään puhkeaa kukkaan ymmärryksenä ja ymmärrys kukoistaa hyväntahtoisuutena ihmisissä."
Otteita Alice Baileyn kirjasta Kristuksen jälleentuleminen, sivuilta 8–14, käännös Timo Viitala. Korostus share.fi