Arvoisa päätoimittaja,
Isoäitini oli sairaalassa maaliskuussa 2002. Se ei ollut ensimmäinen kerta sinä vuonna ja nyt hän oli siellä koska oli katkaissut jalkansa. Hänellä oli kovia kipuja ja hänen oli odotettava leikkausta, koska oli viikonloppu. Olin ajatuksissani lähtiessäni vierailun jälkeen sairaalasta siskoni kanssa. Olin hyvin surullinen ajatellessani isoäitini kipuja ja kärsimystä. Matkalla autolleni katsoin taakseni rakennukselle päin ja näin miehen tulevan alaspäin valaistua tietä pitkin. Hän käveli hyvin hitaasti ja sain vaikutelman, että myös hänellä oli paljon kipuja. Hänen täytyi pysähtyä useaan kertaan ja ottaa tukea vieressä olevasta seinästä säilyttääkseen tasapainonsa. Hänen ihonsa oli ruskettunut, hän oli noin 35-vuotias ja hänellä oli ruskeat hiukset ja silmät. Hänellä oli yllään sairaalan yöpuku eikä mitään muita vaatteita vaikka oli kylmä päivä. Katsoimme toisiamme silmiin ja aloin hymyillä hänelle. Tervehdin häntä ja huomasin, että hänen huulensa liikkuivat hänen vastatessaan. Osoitin häntä siskolleni, joka myös tervehti häntä. Muutama askel myöhemmin käännyin katsomaan taakseni. Miestä ei näkynyt. Pimenevässä illassa koko tie oli tyhjä.

M.S. Saksa.

(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että mies oli Mestari Jeesus.)