Päätoimittajalle, [Share International]

Toukokuussa 1998 olin viikon oppilasvaihdon puitteissa Firenzessä, Italiassa. Minua pyydettiin valokuvin dokumentoimaan matkani. Viikon keskivaiheilla olin kävelemässä Firenzen keskustassa kamerani kanssa, etsien liikettä missä korjata edellisiltana rikkoutunut salamavaloni.

Kaduilla oli kova tungos, vaikka olikin pimeä ja sateinen päivä. Yht’äkkiä huomasin kivetyksellä istuvan pienen tytön silmät. Hänen vieressä istui kerjäläinen, ilmeisesti tytön nuori äiti. Nähdessäni heidät istumassa kadulla ajattelin: ”Voi mikä elämäniloinen tuike tuon tytön silmissä on. Hän ei tiedä ettei hänellä varmaankaan ole muuta tulevaisuutta, kuin äitinsä lainen. Miten kaunista ja traagista. Meidän täytyy lopettaa tämä köyhyys. Tämä minun pitää dokumentoida ja tämä ihmisten pitää ymmärtää.”

Kysyin heiltä huonolla italiallani, kunnioittaen, voisinko ottaa heidän valokuvansa. Äiti suostui ja vaikutti aivan kuin hän olisi tiennyt syyn miksi minä tahdoin ottaa kuvan.

Huoleni oli, että aurinkoisen ilman filmini ei toimisi ilman salamaa, joten avasin aukon suurimmalle, saadakseni tarpeeksi valoa filmille. Pienellä onnella kaikki onnistuisi. Otin kaksi kuvaa ja annoin heille hiukan rahaa. Kun kosketin pientä tyttöä ja sanoin, kuinka kaunis hän oli, suunnaton rakkauden tunne valtasi minut. Tunne oli niin voimakas, että itkin pitkään sen jälkeen.

Palattuani Saksaan kehitin filmit ja kuvat onnistuivat (katso oheista kuvaa).

En voi koskaan unohtaa tätä kokemusta ja saan siitä paljon voimaa. Kokemus oli niin intensiivinen. Voisitteko hiukan valaista koko asiaa?

(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että nainen oli Maitreya ja pieni tyttö oli Mestari Jeesus.)