Jakamisen periaate pelastaa maailman

Yksi toiselle

Arvoisa päätoimittaja,
Ryhmämme piti julkisen luennon toisena päivänä lokakuuta vuonna 2014. Siellä tapahtui jotain outoa, josta haluaisin kysellä.

Vain muutamia viikkoja ennen luentoamme olimme osallistuneet isoon kaupunkitapahtumaan jakaen paljon esitteitä tulevasta tapahtumastamme. Monet ihmiset olivat luvanneet saapua. Ryhmämme oli levittänyt myös paljon julisteita kaupungille ja lähiympäristöön. Puhe Maitreyan paluusta oli otsikoitu ” Ihmiskunta tienristeyksessä”.

Minun piti pitää puhe mutta myöhästyin ja saavuin10 minuuttia myöhässä. Olin hieman huolissani, koska odotin tapahtumaan saapuvan paljon ihmisiä enkä halunnut heidän joutuvan odottamaan minun takiani. Kun saavuin, olin hyvin hämmästynyt huomatessani, että paikalla ei ollut ketään! Ryhmämme oli paikalla ja he olivat laittaneet paikan kuntoon, mutta siellä ei ollut ketään muuta! Yleensä paikalla on ainakin kourallinen ihmisiä. Aioin sanoa, että ei ole mitään mieltä luennoida, kun juuri silloin yksi ihminen saapui sisään ovesta. Asettelin nopeasti mikrofonin käyttökuntoon ja asetuin paikalleni huoneen etuosaan aloittaakseni puheen. Paikalle saapunut mies oli puolessa välissä kolmeakymmentä, keskipituinen ja hänellä oli kiharat, aika pitkät ja mustat hiukset. Hän oli pukeutunut kuin länsimaalainen yliopisto-opiskelija. Hän katseli ilmaisia esitteitämme ja valitsi yhden kiiltäväpintaisen esitteen Maitreyasta ja meni istumaan eturiviin käytävän viereen. Hän kantoi käsissään nippua sanomalehtiä ja mentyään paikalleen, hän laittoi lehdet viereensä lattialle paitsi yhtä, jota hän alkoi lukea.

Odotin muutaman minuutin toivoen, että tulisi lisää ihmisiä, mutta kukaan ei tullut. Joten aloitin puheeni.

Puheeni aikani mies ei katsonut kertaakaan ylös vaan luki koko ajan lehtiään, yhtä toisensa jälkeen. Muutaman kerran hän lopetti lukemisen tutkiakseen kännykkäänsä ja jatkoi sen jälkeen lukemistaan. Koin tilanteen outona. Olin ennenkin puhunut pienelle ihmisryhmälle, mutta koskaan ei ole ollut ketään, joka ei olisi katsonut minuun ja joka ei vaikuttanut lainkaan kuuntelevan! Mies vietti koko ajan lukien lehtiään!

Koin tilanteen yhä hassumpana ja pidättelin hihitystäni. Yritin saada hänen huomionsa puhumalla niistä kertomukseen liittyvistä asioista, jotka monet kokevat vaikeana (ihmeet, Mestareiden ilmestymiset, jne.). Mutta mitä tahansa sanoin niin hän ei reagoinut. Sitten yritin olla todella sokeeraava kutsumalla pääministeriämme idiootiksi ja nykyistä hallitusta joukoksi fasisteja! Ei vieläkään mitään reaktiota, vaikka luulen, että kerran näin hänen kohottavan hieman silmiään lehdestään ja pienen hymyn häivähtävän hänen huulillaan. Mutta koko aikana, tilaisuus kesti noin tunnin, nuori mies ei osoittanut mitään vastakaikua tai kiinnostusta.

Lopetin puheen, sain ryhmältä suosionosoitukset, mutta mies ei yhtynyt niihin.. Hän keräsi rauhassa lehtipinonsa lattialta ja sanomatta sanaakaan lähti yhtä hiljaisesti kuin oli tullutkin. Kommentoin ryhmäläiselleni tapahtuman outoutta ja sanoin, että miehen on täytynyt vahingossa tulla tapahtumaamme. Kollegani vakuutti minulle, että mies oli antanut ymmärtää, että oli tullut kuuntelemaan juuri puhetta.

En ajatellut asiaa paljoakaan, muuten kuin että se oli minulle ja ryhmälle hyvin outo kokemus. Mutta kun mainitsin siitä muiden ryhmien jäsenille, he kaikki huomauttivat, että kuulostaa ihan Maitreyalta tai joltakin muulta Mestarilta. Näin olin itsekin hetkellisesti ajatellut.

Oliko mies joku erityinen? Jos hän oli joku Mestareista, niin miksi hän käyttäytyi niin kuin ei olisi kiinnostunut? Oliko puheeni tosiaan niin huono?

R. S., Vancouver, Kanada.

(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että mies oli Mestari Jeesuksen edustaja.)

Sivun alkuun