Arvoisa päätoimittaja,
Haluaisin jakaa kanssanne kokemuksen, joka tapahtui 15. helmikuuta vuonna 2014 Pariisissa.

Tulimme ulos ravintolasta poikaystäväni ja kahden ystäväni kanssa noin kello 22.30. illalla. Saatoimme ystäviämme Pariisin metrolle.

Matkalla metrolle näin viulistin istumassa ja soittamassa kaunista melodiaa metron sisäänkäynnin edessä, hänen viulukotelonsa oli avonaisena hänen edessään rahaa varten. En ollut nähnyt häntä siellä koskaan aikaisemmin vaikka olin asunut seudulla monia vuosia. Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen mies, hänellä oli hyvin vaaleat hiukset ja iho, melkein kuin albiinolla. Hänen piponsa oli kirkkaan vihreä. Minua hämmästytti se, että ajankohta oli jo niin myöhäinen soittamiselle ja myös paikka, jossa hän istui, oli hyvin kylmä ja tuulinen.

Saapuessani hänen lähelleen metroaseman eteen, minut täytti hyvin vahva ja voimakas tunne, sydämeni hakkasi voimakkaasti. Minulle tuli vastustamaton halu antaa hänelle rahaa. Kun annoin hänelle rahaa, hän sulki silmänsä kohottaessaan päätään.

Liityin ystävieni seuraan metroaseman edessä ja silloin näin yhdessä pylväässä kirjoituksen ” Hyvää päivän jatkoa” ja toisessa pylväässä kirjoituksen ”Sinua rakastetaan” – outoa, koska kirjoitus oli englanniksi. Katsoin viulistia uudelleen ja hän katsoi minua intensiivisesti. Se oli kuin unta, vähän utuista, mutta tunne oli vahva ja voimakas.

Seuraavana yönä näin tapahtuneesta vaikuttavia unia.

Palasin paikalle muutaman päivän kuluttua ottaakseni valokuvia kirjoituksista, mutta ne eivät olleet siellä enää.

Voisiko Benjamin Creme ystävällisesti kertoa minulle, oliko tämä mies joku erityinen? Ja kuka oli kirjoittanut nämä positiiviset lauseet?

Kiitos paljon jo etukäteen, ja kiitos kaikesta, mitä olette tehneet maailman hyväksi.

C. R. D. , Pariisi, Ranska.

(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että viulisti oli Mestari Jeesuksen oppilas.)