Päätoimittajalle,
Heinäkuussa 2002 olin tyttäreni kanssa matkustamassa junalla halki Euroopan. Viimeinen pysähdyksemme ennen Itävaltaa oli Lissabon, Portugalissa. Kaduilla oli paljon kerjäläisiä.

Kiivetessäni eräitä portaita näin yhtäkkiä nuoren naisen, jolla oli lapsi sylissään, molemmat nukkumassa lähes kokonaan vaatteidensa peittämänä. Näkyvillä oli vain ihmismöykky. Välittömästi minua kosketti aidon ja puhtaan realismin tunne. Ajattelin itsekseni: ”Tämä yksilö todella tarvitsee apuamme” ja asetin vähän rahaa hänen viereensä piiloon niin, että hän löytäisi sen herätessään.

Kulkiessamme saman paikan ohi 20 minuuttia myöhemmin, molemmat olivat hereillä ja äiti kääntyi minuun päin, kuin kysyäkseen jotain. Sanoin hänelle, että olin jo antanut rahaa, heidän vielä nukkuessaan. Jatkoin matkaani, mutta muutaman askeleen perästä juolahti mieleeni, ”minun pitää ottaa heistä kuva.” Käännyin takaisin äidin puoleen ja pyysin lupaa kuvata heidät. Ystävällisesti ja kutsuvalla eleellä hän sanoi ”kyllä”.

M.S., Wien, Itävalta.

(Benjamin Cremen Mestari vahvistaa, että ”äiti” oli Maitreya ja pieni tyttö oli Mestari Jeesus.)