Vierailija: Mitä muita aktiivisuuden alueita teillä on?

Ryhmä: Osallistumme messuille.

Vierailija: Kyllä, messut ovat hyvin merkityksellisiä työn muotoina. Mutta luennot ovat vieläkin tärkeämpiä.

Ryhmä: Selittäisttekö miksi?

Vierailija: Siksi, että he ketkä vierailevat messuilla, saattavat olla tai olla olematta kiinnostuneita, se on satunnaista. Ihmiset näkevät messukojun, näkevät informaation, he ehkä ottavat vihkosen lukeakseen myöhemmin. Siten messut ovat hyvin suureksi avuksi. Luennoilla taasen on itsevalikoituva yleisö. Yleisömme on suppea - he jotka ovat suoraan kiinnostuneita, tulevat luennoille ja he ovat jo valmiiksi avoimia informaatiollemme. Siten aina kun on luento, he saapuvat kuulemaan ja oppimaan. Lukeminen ei ole tärkeätä. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti lukevat paljon. Tehkää vain tätä työtä, yksinkertaisesti vain tehkää sitä.

Ryhmä: Ehkäpä tiedättekin, että pidämme kuukausittain vuorotellen luennon ja Transmissio-meditaatio-workshopin. Yhtenä kuukautena luento ja seuraavana workshop. Voisitteko sanoa mitä mieltä olette siitä?

Vierailija: Mistä Transmissio-meditaatio-workshop koostuu? (Kerroimme hänelle ja mies kuunteli hieman hymyillen ja siltikin keskittyneesti) Kyllä, tuo kuulostaa oikein hyvältä. Hyvä järjestely. Täten teillä on molemmat: informoitte suurta yleisöä ja välitätte energioita. Kyllä, se kuulostaa hyvältä tasapainolta.

Ryhmä: Ehkäpä tiedättekin, että yksi tehtävistämme on kertoa laajalle yleisölle Maailmanopettajan olemassaolosta.

Vierailija: Kyllä, me elämme maailmassa. Ja koska elämme maailmassa, meidän on kerrottava ihmisille. Miten me teemme sen? Meidän on kommunikoitava heidän kanssaan ja pidettävä luentoja. Puhua heille. Mutta ihmisen on käveltävä kahdella jalalla ja siksi molemmat aktiivisuuden muodot – yleisön informoiminen ja energian välittäminen ovat tärkeitä. Molemmat ovat tarpeen.

Näissä ryhmissä on aina ihmisiä, jotka kyselevät "Milloin Hän oikein tulee?" "Kuinka pitkään meidän pitää vielä odottaa?" "Miksi tämä vie niin kauan?" (Mies imitoi taidokkaasti tapaa, jolla ihmiset joskus kyselevät näistä asioista ja hän jopa käytti hauskaa narisevaa ääntä. Tapa oli humoristinen ja se oli lempeää hauskuutusta.)

Mutta miksi kysyä näitä kysymyksiä? Ei kukaan voi oikeastaan sanoa, että Hän on tulossa, sillä Hän on jo täällä. Hän on jo täällä. Eivätkö he tiedä sitä? Eivätkö he näe Häntä? Kyse on Hänen läsnäolostaan maailmassa ja se tapahtuu jo. Ehkä siihen on mennyt kauemmin kuin olin toivonut, ja ehkä kaikki tapahtuu eri tavalla kuin olimme odottaneet, jopa eri tavalla kuin olin odottanut, mutta se tapahtuu yhtä kaikki. Hän on täällä. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä. Se tapahtuu. Kaikki tulee sujumaan. Kaikki sujuu. Ilman epäilyksen häivääkään, ei minkäänlaista. (Tämän mies sanoi voimallisella ja rauhallisella painotuksella.) Monet tietävät, että Hän on täällä, he tietävät sen sisällään, intuitiivisesti. Ja monet ihmiset ovat avoimia kuulemaan, että Maitreya on täällä.

Ryhmä: Miten sitten on mahdollista, että kun meillä on ständi Utrechtissa joka toinen viikko, ihmiset vain kulkevat kojun ohi. Kovinkaan monet eivät kysy lisätietoa tai ota lentolehtisiämme. Mitä meidän pitäisi tehdä?

Vierailija: Olkaa vain siellä. Olkaa saatavilla, siinä kaikki. Eivät kaikki tule olemaan kiinnostuneita. Ihmiset ovat kiinni omissa ajatuksissaan. Tärkeintä on vain olla siellä. He ketkä ovat valmiita, tulevat reagoimaan.

Ryhmä: Kun antaa ihmisille informaatiota, lehden tai tabloidimme, sitä toivoo niin kovasti, että he olisivat avoimia ajatuksillemme. Sitä toivoo, että he uskoisivat sen.

Vierailija: Ei ole teidän asianne toivoa. Ei teidän tarvitse toivoa tai haluta mitään. Tehkää vain työtänne. Antakaa informaationne, jos sitä teiltä pyydetään. Miettikääpä. Emme me tule kykenemään käännyttämään ihmisiä. Me emme ole täällä käännyttämässä. Me emme ole lähetyssaarnaajia. Me kerromme, jos he kysyvät. Kaikkein tärkeintä on se, että perimmiltään kaikki on tässä. Jos informaatiollemme on avoin, ihminen vain tietää sen, ei sitä tarvitse miettiä. Jos sille on avoin, siitä ei tarvitse edes puhua. Sitä tietää, että perimmiltään kaikki on tässä.

(Tähän kaikkeen reagoiden joku mainitsi Ramana Maharshin, joka oli hiljaisuudessa, mutta jonka viesti itsestään välittyi hänen seuraajilleen. Vierailijamme nyökytteli. Sitten joku mainitsi Amman, syleilevän gurun, joka ei puhu. Amma välittää raukkautta ja lohdutusta ihmisille yksinkertaisesti heitä halaamalla.)

Ryhmä: Koska se virtaa suoraan sydämestä?

Vierailija: (nyökytellen) Kyllä.

Ryhmä: Tarkoitatteko, että meidän tulisi olla kiinnittymättömiä sen suhteen?

Vierailija: Kyllä. Tulosten ei tulisi olla huolenaiheenne. Tehkää vain työnne, älkää tahtoko tuloksia. Älkää odottako tuloksia. Se on länsimainen asenne, mielen tapa, että aina kuvitellaan, että meidän tulee saada jotain tapahtumaan. Kuvittelemme, että meidän tulee aikaansaada asioita, saada tuloksia. Mutta se ei ole tarpeen.

Ryhmä: Kyllä, kuvittelisin että henkinen muutos tapahtuu vähän kerrassaan.

Vierailija: Kaikki muutos tapahtuu verkkaisesti. Hyvin hitaasti. Ajatelkaapa vaikka kuinka usein ja kuinka monta elämää – sitä tietää millaista se on itselle – kuinka usein me kaadumme noustaksemme uudestaan, kaadumme ja yritämme uudestaan, aina vain uudestaan. Elämä toisensa jälkeen. (Mies korosti asiaansa pyörittämällä kättään "elämä toisensa jälkeen".) Muutos vie aikansa.

Ryhmä: Olen huolissani planeettamme tilasta. Ehdimmekö ajoissa pelastaaksemme sen?

Vierailija: (Katsoen humoristisesti, jopa kiusoitellen): Saatat murehtia niin paljon kuin haluat, mutta se ei muuta mitään. Huolehtiminen ei auta, mutta kaikki tulee silti ratkeamaan.

(Ja sitten hieman vakavoituneena): Se on totta, että tulemme kohtaamaan vaikeita aikoja. Me tulemme saavuttamaan kuilun reunan, mutta me emme tule putoamaan jyrkänteeltä. Me hipaisemme sitä, mutta me emme tipahda alas. (Hymyillen ja vakuuttaen): Kaikki tulee selviämään. Kaikki tulee olemaan hyvin. Ei ole mitään pelättävää. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä!

Ryhmä: Eikö pienintäkään epäilystä?

Vierailija: Ei yhtikäs mitään epäilyjä.

Ryhmä: Puhutte vakaumuksella, onko kyse kokemuksestanne?

Vierailija: Minulla ei ole sen enempää auktoriteettia kuin kellään muullakaan. Mutta tämä on minun uskomukseni! Minä tiedän sen. (Tässä kohdin ymmärsimme miehen tarkoittavan, että hänen uskomuksensa juontaa vakaumuksesta, joka pohjaa tietämiselle. Hän vaikutti tarkoittavan eroa siinä, mikä on yksinkertaista perusteetonta toivoa ja hänen uskomuksensa tai vakaumuksensa, joka oli tietämisestä juontuvaa.) Ihmiset puhuvat toivosta, mutta jos asian tietää, toivo on tarpeetonta.

Istuimme hiljaa, odottaen, että hän sanoisi jotain ja myös mies oli hiljaa ja sanoi sitten: "Älkää unohtako kuinka voimakas Maitreya on. Ihmiset unohtavat kuinka voimakas Maitreya on!"

Olimme taas hiljaa, odottaen, toivoen että hän sanoisi vielä jotain, mutta tässä kohdin hän heilautti pysäköintilippuaan, naurahtaen, kuin näytelmämme olisi häntä huvittanut, ja sanoi joutuvansa valitettavasti nyt lähtemään. Hän kumarsi meille kaikille pitäen pitkää ja hoikkaa kättään sydämensä kohdalla sanoen: "Kiitän teitä sydämestäni", ja hän poistui.

Me olimme tienneet, että mies oli Maitreya (tai Hänen hahmonsa) ja hän tiesi meidän tietävän. Oli kuin olisi ollut sanaton sopimus siitä, että voisimme puhua miehelle kuin hän olisi Maitreya. Ihmeellistä kyllä, me kaikki käyttäydyimme kuin tämä olisi aivan normaalia ja tavanomaista, mutta samanaikaisesti tilassa oli kohonnut ilmapiiri ja tietynlainen epäuskoisuuden hiljaisuus. Tässä meillä oli Maailmanopettaja (taas), joka joi kanssamme (kaksi) kupillista kahvia rupatellen ja samalla opettaen, selventäen, lohduttaen ja kannustaen meitä. Meille ei jäänyt epäilystäkään siitä, että "Hän on täällä" ja että "Kaikki tulee järjestymään." Olimmeko oikeassa kun ajattelimme, että vierailija oli Maitreya?

Lehtiryhmä, Amsterdamin informaatiokeskus