Yhä vain enemmän ja enemmän ihmiset alkavat ymmärtää niiden ongelmien vakavuutta, joiden kanssa he ovat kasvotusten tänä päivänä. Kaikilla rintamilla – poliittisilla, taloudellisilla ja sosiaalisilla – nämä ongelmat lisääntyvät ja aiheuttavat paljon sydänsurua ja murheellista pään puistelua. Kun tähän lisätään ympäristöongelmat, jotka ihmisten piittaamaton asenne luontoa ja sen resursseja kohtaan ovat saaneet aikaan, niin ihmiskunnan tulevaisuus näyttää entistäkin synkemmältä. Ymmärrys siitä, että ihmiskunnan elämä on kriisissä, on valkenemaisillaan, ja on käymässä selväksi, että jotain radikaalia täytyy tehdä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Mitä ihmiskunta siis voi tehdä pelastaakseen itsensä tuholta? Mitä askelia se voi ottaa edes lieventääkseen uhkaa omalle hyvinvoinnilleen?
Vastaus on suhteellisen yksinkertainen, mutta näyttäisi siltä, että ihmisten on sitä vaikea käsittää, niin juuttuneita ovat he oman ehdollistumisensa verkkoihin.
Ihmisten täytyy vapauttaa itsensä kilpailun myrkyllisestä ikeestä ja heidän täytyy oivaltaa se siksi lumeeksi, jota se on. Ja ymmärtäessään kaikkien ihmisten Ykseyden, ihmisten tulee omaksua yhteistyö Yhteisen Hyvän nimissä. Vain yhteistyö ja oikeudenmukaisuus tulevat pelastamaan ihmisen itseaiheutetulta tuholta; vain yhteistyö ja oikeudenmukaisuus takaavat heille tulevaisuuden. Kun ymmärtää asian olevan näin, ei ihmiselle jää muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa vastaan yhteistyö pelastuksensa avaimena.
Kun ihmiset tekevät yhteistyötä kilpailun sijaan, huomaavat he taikajuoman ilmaantuvan heidän elämiinsä. Se vaivattomuus, jolla pitkään jatkuneet ongelmat ratkaistaan, tulee hämmästyttämään; mahdotonkin tulee taipumaan mitä hennoimmasta kosketuksesta ja vain yhteistyön avulla tulevat ihmiset oppimaan todellisen elämän taiteen. Näin tulee olemaan ja näin tulevat ihmiset oppimaan arvostamaan sellaisia suhteita, joita vain yhteistyö voi suoda. Yhteistyön keinoin tullaan uusi sivilisaatio rakentamaan, uusi tiede paljastamaan ja uusi ymmärrys löytää ilmaisunsa. Täten tulevat ihmiset kasvamaan rinta rinnan oman jumalaisuutensa löytämisessä. Täten tulevat he tuntemaan sellaisen yhteishengen tuoman ilon ja onnellisuuden.
Mestareille, teidän Vanhemmille Veljillenne, ei yhteistyö ole vierasta. Kaikessa siinä mitä He tekevät, on yhteistyö keskeisessä osassa. Mitenkään muuten se ei voisi ollakaan toteutuneessa Veljeskunnassa, jossa kilpailun tauti on tuntematon.
On meidän harras toiveemme, että ihmiset oppivat yhteistyön taidon ja taiteen ja tätä kohti kuljettaessa tulemme Me toimimaan opastajina, opettaen esimerkin kautta. Niin vapauttavaa on yhteistyö, että on yllättävää, eikö olekin, että ihmiset ovat olleet niin verkkaisia oppimaan sen riemut.
Kilpailun aikakausi on nopeasti lähestymässä loppuaan. Sen poismenon myötä väkivalta ja sota, nälkiintyminen yltäkylläisyyden keskellä sekä ahneus ja erillisyys tulevat yhtälailla haalistumaan muistoista. Näiden murheiden tilalle tulee ilmaantumaan siunattu yhteistyö, joka takaa ihmisille heidän perusluonteisen jumalaisuutensa. Näin tulee olemaan ja näin tulevat ihmiset ymmärtämään jälleen uuden puolen Jumalan luonnosta.