Aina kun ihminen on vailla toivoa, kun hän ei näe mitään tietä eteenpäin, mitään keinoa ratkaista ongelmiaan, hän huutaa vaistomaisesti apua, vetoaa Jumalaan, jotta tämä auttaisi häntä ahdistuksessaan. Niinpä tämän vuosisadan [1900-luvun] alkupuolen sotavuosina ihmiskunnan kokema tuska invokoi Kristuksen, kutsui Hänet jälleen kerran maailmaan. Koskaan aikaisemmin, kaikkien vastoinkäymisten aikana, ei ole niin paljon riippunut Hänen tulemisestaan, sillä koskaan aikaisemmin ihminen ei ole hallinnut tällaisia tuhon voimia.

Tänään kansat ovat jakautuneet, kuten aina ennenkin. Kukin väittää olevansa maailman viisauden säilytyspaikka ja tarjoaa ihmisille mahdollisuuden valita vapauden ja oikeudenmukaisuuden välillä. Kuinka järjetöntä onkaan, että ihmisille tarjotaan tällainen valinta. Vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat jumalallisia, ja tämä jumaluus on jakamaton. Ei voi olla vapautta ilman oikeutta eikä oikeutta ilman vapautta. Pian ihmisille tarjotaan tilaisuus lopettaa tämä totuuden pilkkaaminen lopullisesti ja parantaa näin kansojen välinen kuilu. Se edellyttää vain sitä yksinkertaista oivaltamista, että kaikki ihmiset ovat jumalallisia ja että heillä on sama jumalallinen oikeus osallistua Jumalan lahjoihin ja suunnitelmiin. Ilman tällaista oivallusta ihmiset eivät tuntisi rauhaa.

Kun ihmiset näkevät Kristuksen, he ymmärtävät, etteivät he ole yksin, että Jumalan edustaja on vastannut heidän kutsuunsa ja palannut auttamaan heitä. Hän muistuttaa heitä siitä, että he ovat Jumaluudessa ja että he ovat sukua toisilleen, kaikki veljiä. Hän asettaa heidän eteensä tulevaisuuden valinnat ja käyttää neuvontaoikeuttaan. Hän hahmottelee askeleet kohti parempaa elämää kaikille, elämää, joka vastaa paremmin ihmisen henkistä luonnetta. Hän opettaa ja johtaa ja muuttaa siten maailmaa ihmisten tekojen kautta.

Aluksi edistyminen voi olla hidasta, samalla kun ihmiset tottuvat muutoksen tuomiin hyötyihin, mutta aikanaan vauhti kiihtyy, kunnes kaikki ovat joutuneet muutoksen kierteeseen. Mikään ei voi pysäyttää tätä prosessia, sillä se saa alkunsa Jumalan Mielestä. Mikään ei voi pitkään vastustaa Jumalan suunnitelman magneettia.

Epäilemättä suurin este suunnitelman menestyksekkäälle toiminnalle on ihmisten nykyinen epävarmuus. He näkevät ympärillään vihamielisen maailman ja tuntevat, että köyhyys ja puute uhkaavat heitä joka puolelta. Ydinuhka leijuu raskaana kaikkien yllä. Maitreyan neuvo osoittaa ihmisille, että heillä ei ole muuta pelättävää kuin oma pelkonsa. Että ihmistä odottaa siunattu tulevaisuus, jos hän vain toimii oman etunsa mukaisesti. Että Jumalan aikomus on ihmisen suurin hyvä. Hän osoittaa, että ihmisten on toimittava luodakseen haluamansa maailman; että Hän ei tule pelastamaan vaan näyttämään tietä. Hän antaa voimaa kaikille, jotka ottavat palvelemisen taakan ja ilon omakseen. Hän voitelee kaikki, jotka jakavat Hänen taakkansa.

Vanhan ajan kannattajat aistivat vaaran, mutta käyvät häviävää taistelua. He yrittävät turhaan vahvistaa linnakkeensa muureja. Heidän vallinsa heikkenevät, kun oikeudenmukaisuuden vuorovesi kääntyy. Niiden tukipilarit pettävät heidät, kun ihmiset lähtevät kohti vapautta. Tähän myllerrykseen Maitreya on tullut asettamaan jumalalliset voimavaransa ihmisten palvelukseen.